» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2016:21 oli kysymys yhteisomistajuuden purkamisesta ja siihen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista. Osa Espanjassa sijaitsevien asuntojen omistajista tekivät hakemuksen Suomen käräjäoikeuteen, jossa vaadittiin uskottua miestä myymään omakotitalo ja jakamaan kauppahinta yhteisomistajien kesken. Kolme yhteisomistajista vaativat edellä mainittua ja kaksi vetosivat siihen, ettei Suomen tuomioistuimella ollut toimivaltaa, koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla mukaan Espanjan tuomioistuin nautti yksinomaista toimivaltaa.
Kysymyksessä oli se seikka, onko kyseessä kiinteää omaisuutta koskeva esineoikeudellinen riita-asia vai kiinteistöjen omistajien omistussuhteiden järjestely. Käräjäoikeus katsoi, että kyseessä oli jälkimmäinen ja näin ollen Suomen laki tuli sovellettavaksi. Hovioikeus kumosi tämän päätöksen ja vetosi siihen, että kyseessä tosiaan oli esineoikeudellinen kysymys, jolloin toimivalta on Espanjassa.
Valitus eteni jälleen korkeimpaan oikeuteen, jossa tutkittiin tapausta lainvalinnasta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, joka korvasi Bryssel I -asetuksen, ei tullut asiassa sovellettavaksi, koska se koski vain oikeudenkäyntejä, jotka on pantu vireille 10.1.2015 tai sen jälkeen. Voimassa olevan Bryssel I -asetuksen 1 artiklan mukaan sen soveltamisalaan kuuluvat lähtökohtaisesti kaikki siviili- ja kauppaoikeudelliset asiat lukuun ottamatta eräitä erikseen mainittuja asiaryhmiä. Korkeimman oikeuden mukaan kysymyksessä on kiinteän omaisuuden yhteisomistussuhteen purku, joka kuuluu asetuksen soveltamisalaan.
Bryssel I -asetuksen 2 artiklan 1 kohdan pääsäännön mukaan kanne henkilöä vastaan nostetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa kyseisellä henkilöllä on kotipaikka. Tämän pohjalta kyseessä olisi Suomi. Kuitenkin artiklan 1 alakohdan mukaan sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, missä kiinteistö sijaitsee, on kotipaikasta riippumatta yksinomainen toimivalta asiassa, joka koskee esineoikeutta kiinteään omaisuuteen. Korkein oikeus ei osannutkaan ratkaista, kuuluuko tapauksessa käsiteltävä omaisuuden yhteisomistajuuden purku tällaiseen säännökseen. Näin ollen korkein oikeus pyysi ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.
Unionin tuomioistuin katsoi asian soveltuvan säännökseen. Se perusteli tätä lähinnä tapauksen luonteella, koska omistajuus- sekä myyntikysymyksissä oleellista on sijaintipaikka. Korkeimman oikeuden onkin tulkittava ilmaisua "esineoikeus kiinteään omaisuuteen" yhdenmukaisesti unionin kanssa, jonka seurauksena hakemus on jätettävä tutkimatta, eikä perustetta hovioikeuden päätöksen muuttamiseen ole.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa