» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa henkilöä A oli syytetty huumausainerikoksesta, koska hän oli tuonut maahan huumausaineiksi luokiteltavia lääkkeitä. A puolestaan oli ilmoittanut hankkineensa ne henkilökohtaista lääkitystä varten. Syyttäjä kertoi A:n tuoneen maahan tiettyjä huumausaineita ja huomautti, että tuolloin voimassa olleen lääkelaitoksen määräyksen mukaan henkilön oli kyettävä tarvittaessa osoittamaan, että lääke oli tarkoitettu hänen henkilökohtaiseen lääkitykseensä. Tämä voitiin osoittaa reseptillä, lääkärintodistuksella tai muulla luotettavana pidettävällä tavalla. A kertoi hankkineensa lääkkeet ulkomaalla ollessaan paikallisen apteekin ohjeesta ja tuoneen lääkkeitä Suomeen henkilökohtaista käyttöä varten. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, sillä se katsoi, että lääkkeiden käyttötarkoitus oli tullut tarpeellisessa määrin selvitetyksi.
Syyttäjä valitti asiasta hovioikeuteen. Hovioikeus ei pitänyt A:n selvitystä lääkkeen tarkoituksesta riittävän luotettavana ja tuomitsi A:n kahdesta huumausainerikoksesta sakkoon. A valitti ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen.
Korkeimman oikeuden mukaan huumausainerikokseen syyllistyy rikoslain 50 luvun 1 §:n mukaan henkilö, joka laittomasti tuo maahan huumausainetta. Tuolloin voimassa olleen huumausainelain 1 §:n 2 momentin nojalla huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, oli voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. Korkein oikeus totesi, että lääkelaissa on säädetty lailliseksi henkilökohtaista lääkitystä varten tapahtuva lääkevalmisteiden maahantuonti. Kyseistä lainkohtaa tarkentavassa lääkelaitoksen määräyksessä oikeus on rajoitettu laillisesti hankittuihin lääkkeisiin ja määräyksessä ilmoitettuihin määriin.
Korkein oikeus huomautti, että tuolloin voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan syyttäjän vastuulla on näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu. Kyseisessä tapauksessa syyttäjä ei ole esittänyt selvitystä muusta käyttötarkoituksesta kuin A:n esittämästä. A ei siis näin ollen ollut korkeimman oikeuden mukaan syyllistynyt syytteessä väitettyihin huumausainerikoksiin ja hänet vapautettiin rangaistuksesta.
Eräs korkeimman oikeuden jäsen huomautti, että huumausainelain 1 §:n 2 momentissa jossa todetaan että huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, oli voimassa, mitä niistä erikseen säädetään, ei viitata tarpeeksi selvästi lääkelakiin. Korkeimman oikeuden jäsen katsoi, että tämä on vastoin rikoslaille asetettua täsmällisyysvaatimusta. Koska viittaus ei ole tarpeeksi täsmällinen, ei kyseisen jäsenen mukaan A:ta voida tuomita sen perusteella. Rikoslain täsmällisyysvaatimuksen tarkoituksena on suojata ihmisten oikeusturvaa, siten että laista olisi helppo selvittää millainen toiminta on rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Tämä helpottaa ihmisten mahdollisuuksia suunnitella toimintaansa siten että lakia ei tule vahingossa rikottua.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa