» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse asunto-osakkeiden kaupasta ja käsirahan menettämisestä sekä osapuolen vahingonkorvausvelvollisuuden rajoista suhteessa käsirahaan. Tapauksessa X Oy teki konkurssipesälle kirjallisen ostotarjouksen konkurssipesän omistamien asunto-osakeyhtiön osakekantojen ostamisesta. Tarjouksessa kauppahinnaksi esitettiin 10 000 000 markkaa. X Oy maksoi tarjouksen vakuudeksi 150 000 markan käsirahan. Tarjous sisälsi ehdot, joiden mukaan käsiraha palautettiin korottomana, jos tarjousta ei hyväksytä. Käsiraha jäisi kokonaan myyjän hyväksi, jos tarjous hyväksytään sen ehtojen mukaisesti, mutta kauppa ei toteudu ostajasta johtuvasta syystä. Konkurssipesä hyväksyi tarjouksen sen voimassaoloaikana, mutta kauppaa ei tehty X Oy:stä johtuvasta syystä.
Käräjäoikeus vahvisti käsirahan kuulumisen konkurssipesälle. Lisäksi X Oy velvoitettiin maksamaan konkurssipesälle 654 304 markkaa vahingonkorvauksena. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua vahingonkorvausten osalta vapauttaen X Oy:n niiden korvausvelvollisuudesta. Korkein oikeus muutti hovioikeuden ratkaisua ja velvoitti X Oy:n maksamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksia käsirahan arvolla vähennettynä yhteensä 504 304 markkaa.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että osapuolten välille oli syntynyt riidattomasti sopimus osakekantojen kaupasta tarjouksen ja sen hyväksymisen perusteella. Käsirahaa pidetään yleisesti kaupan syntymistä turvaavana vakuutena etenkin asuntokaupoissa. Sillä on myös myyjän vahinkoa korvaava tehtävä sellaisen tilanteen varalta, että sovittu kauppa jää toteutumatta ostajasta johtuvasta syystä. Normaalisti käsirahaa suurempaa vahingonkorvausvelvollisuutta ei synny tapauksen kaltaisissa tilanteissa.
Korkein oikeus ei kuitenkaan pitänyt tilannetta tavanomaisena vaan katsoi kyseen olleen liiketoimesta, jossa ei ollut osallisena kuluttajan asemassa olevaa osapuolta. Tarjouksen tehneen X Oy:n toimialaan kuului muun muassa sijoitusyhtiötoiminta, asunto-osakkeiden osto ja myynti sekä rakennustyöt. Olosuhteiden perusteella tapauksen vahingonkorvausvastuuta tuli arvioida liike-elämässä yleisesti noudatettavien oikeussäännösten perusteella. Ostotarjoukseen sisältyneen käsirahan menettämistä koskevan ehdon tarkoituksena ei ollut antaa ostajalle vetäytymisoikeutta, tai kattaa kaikkia myyjälle aiheutuneita vahinkoja. Mikäli liike-elämässä käsirahaa pidettäisiin kaiken kattavana vahingonkorvauksena, kyse olisi poikkeuksesta täyden vahingon korvaamisen periaatteeseen. Tällainen käytäntö heikentäisi sopimusten pysyvyyttä ja sitoumusten kunnioitusta.
Tapauksessa tuli soveltaa positiivisen sopimusedun korvaamisen periaatetta. Kaupan jäädessä syntymättä sen vuoksi, että ostotarjouksen tekijä vetäytyy kaupasta ilman hyväksyttävää syytä, myyjä saatetaan samaan taloudelliseen asemaan, mihin hän olisi päässyt, jos sopimus olisi täytetty. Tapauksessa konkurssipesällä oli siten myyjänä oikeus käsirahaa suurempaan vahingonkorvaukseen, kun käsiraha ei kattanut kaikkea vahinkoa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu ei syntynyt kuitenkaan yksimielisesti. Enemmistön kanssa eri mieltä olleet jäsenet olisivat päätyneet hovioikeuden ratkaisun mukaiseen lopputulokseen. Käsiraha ei ollut ainoastaan vakuus, vaan sitä koskeva ehto määritti korvausta sopimusrikkomustilanteessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa