» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse jatkokäsittelyluvan edellyttämisestä hakemusasiassa valitettaessa käräjäoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevasta päätöksestä hovioikeuteen. Hakemusasian vireille laittanut B oli peruuttanut B:n ja W:n yhteisten lasten asumisen muuttamista koskevan hakemuksen valmisteluistunnon jälkeen. B ja W olivat kuitenkin vaatineet oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Käräjäoikeus velvoitti B:n korvaamaan W:n oikeudenkäyntikulut. B valitti hovioikeuteen, joka totesi, että B tarvitsee asiassa jatkokäsittelyluvan. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
Korkeimmassa oikeudessa oli ensi sijassa kysymys siitä, tarvitseeko B asiassa jatkokäsittelyluvan.
Jatkokäsittelylupajärjestelmä koskee ja tulee sovellettavaksi vain riita- ja rikosasioissa lainvalmisteluaineiston nojalla. Tietyissä hakemusasioissa jatkokäsittelylupaa ei vaadita, sillä monissa perheoikeuden alaan kuuluvissa asioissa ei ole kysymys taloudellisin perustein arvioitavista eduista. Tämänkaltaisilla pääasiaan laatuun liittyvillä perusteilla ei kuitenkaan ole merkitystä, kun arvioidaan pelkästään asianosaisten vastuuta oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten jakamisessa. Johdonmukaista olisi, että kaikki oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat valitukset pääsisivät hovioikeuden käsittelyyn yhtäläisin edellytyksin.
Oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 10 §:n mukaan asiassa tarvitaan jatkokäsittelylupa muun muassa silloin, jos muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja. Lain perusteluissa todetaan, että säännöstä sovelletaan sekä riita- että rikosasioissa. Säännöksen sanamuoto puoltaa kuitenkin tulkintaa, että se koskee myös hakemusasioita. Säännös on kirjoitettu yleiseen muotoon, eikä siinä ole tehty eroa sen suhteen, koskeeko se vain tietynlaisia asiaryhmiä vai sovelletaanko sitä kaikkiin hovioikeudelle tehtäviin valituksiin, jossa muutosvaatimus koskee vain oikeudenkäyntikuluja. Koska mainitun säännöksen sanamuoto ja säännöksen perustana oleva hallituksen esitys eivät ole täysin sopusoinnussa keskenään, Korkein oikeus katsoo, että hallituksen esityksen perustelulausumalle ei ole syytä antaa ratkaisevaa merkitystä.
Korkein oikeus myös toteaa, että yhdenvertaisuuden kannalta on vaikea puolustaa sitä kantaa, että laajassa riita-asiassa, jossa oikeudenkäyntikuluratkaisun merkitys on usein suurempi kuin tavanomaisessa lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta tai elatusta koskevassa asiassa, jatkokäsittelylupa vaaditaan aina haettaessa muutosta vain oikeudenkäyntikulujen osalta.
Korkein oikeus toteaa, että B on tarvinnut jatkokäsittelyluvan hakiessaan muutosta vain oikeudenkäyntikulujen osalta. Koska käräjäoikeuden ratkaisu oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on voimassa olevan lain tulkinnan mukainen, ei sen oikeellisuutta ole aihetta epäillä. Tapauksessa ei myöskään ollut muita perusteita jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Korkein oikeus pysytti hovioikeuden päätöksen lopputuloksen.
Korkeimman oikeuden päätös ei ollut yksimielinen. Kaksi oikeusneuvosta olisi päätynyt eri lopputulokseen ja muuttanut hovioikeuden ratkaisua. Eri mieltä olleiden oikeusneuvosten mukaan lain esitöiden ja rakenteen perusteella on selvää, että jatkokäsittelylupajärjestelmä sovelletaan vain riita- ja rikosasioissa. Asianosaisten tulisi olla selvillä siitä, sovelletaanko hänen kanssaan jatkokäsittelylupakynnystä vai ei. Jatkokäsittelylupamenettelyn soveltamisalaa ei ole perusteltua tulkinnalla laajentaa asianosaisten oikeusturvan vuoksi.
Eri mieltä olleet Korkeimman oikeuden oikeusneuvokset olisivat kumonneet hovioikeuden päätöksen ja palauttaneet asian hovioikeuden käsiteltäväksi. Äänestys 3 – 2.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa