» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:58 oli kysymys siitä, olivatko osakeyhtiön hallituksen jäsenet laiminlyömällä velvollisuutensa hallituksen jäseninä syyllistyneet ympäristön turmelemiseen. Kyseessä oli perunahiutaleita valmistanut osakeyhtiö, jonka tuotantolaitokselta oli vuosina 2004-2006 päästetty ympäristöön perunamultalietettä, joka oli aiheuttanut ympäristön turmelemista. Syyttäjä vaati osakeyhtiön hallituksen jäsenten A:n ja B:n tuomitsemista ympäristön turmelemisesta rangaistukseen koska he olivat 19.3.2004-31.3.2006 osakeyhtiön hallituksen jäseninä yhdessä yhtiön toimitusjohtajan Y:n ja erään kolmannen hallituksen jäsenen kanssa tahallaan tai törkeästä tuottamuksesta jätelain vastaisesti laiminlyöneet järjestää yhtiön tuotantolaitoksen jätehuollon niin, ettei jäte eikä jätteenkäsittely aiheuttaisi vaaraa tai vahinkoa ympäristölle sekä aiheuttaneet multalietteen pääsemisen maaperään vastoin ympäristönsuojelulain 7 §:ssä säädettyä maaperän pilaantumiskieltoa.
A sekä B olivat todenneet, että he olivat saaneet tietää väitetystä ympäristön turmelemista vasta vuonna 2008 sen jälkeen, kun yhtiön toimitusjohtaja Y oli kertonut olleensa poliisikuulustelussa. A sekä B korostivat myös heidän asiantuntijarooli yhtiön hallituksessa ja kertoivat yhtiön koko toiminnan olevan vahvasti sidoksissa Y:n persoonaan.
Käräjäoikeus totesi, että Y oli olut yhtiön toiminnassa määräävässä asemassa ja A: ja B:n mahdollisuudet tapauksessa valvoa ja vaikuttaa tehtaan toimintoihin olivat olleet vähäiset tai olemattomat. Käräjäoikeus hylkäsi A:ta ja B:tä vastaan ajetut syytteet, koska he eivät olleet toimineet tahallisesti tai törkeän huolimattomasti syytteessä tarkoitetussa asiassa eikä heillä siten ollut vastuuta yhtiön toiminnassa tapahtuneesta ympäristön turmelemisesta. Käräjäoikeuden mukaan hallituksen jäsenillä ei ollut edes ollut velvollisuutta valvoa yhtiön päivittäistä operatiivista toimintaa.
Hovioikeus taas tuomitsi A:n ja B:n rikoslain nojalla ympäristön turmelemisesta. Hovioikeus katsoi, etteivät hallituksen jäsenet voineet vapautua rikosoikeudellisesta vastuusta sillä, etteivät he tuntenet ympäristöluvan ehtoja tai sitä, miten niitä käytännössä seurattiin. Hovioikeus antoi painoarvoa näin olleen A:n ja B:n lausumalla siitä, että etteivät he olleet lähemmin tutustuneet yhtiölle vuonna 2004 annettuun ympäristölupaan. Yhtiön aikaisemmat lietepäästöongelmat olivat ilmenneet selvästi kyseisestä ympäristölupapäätöksestä. Hallituksen jäsenet olivat velvollisia huolehtimaan siitä, että yhtiö hoiti ympäristökysymyksiä ajanmukaisesti varsinkin, kun ympäristöluvalla oli ratkaiseva merkitys yhtiön toiminnalle.
Arvioinnin keskiössä oli rikoslain 48 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohta sekä vastuun kohdentamista koskeva rikoslain 48 luvun 7 §, jonka mukaan tässä luvussa rangaistavaksi säädetyssä menettelystä tuomitaan rangaistuksen se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on. Arvioinnissa huomioidaan asianomaisen asema, hänen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa laatu ja laajuus sekä muutenkin hänen osuutena lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen. Ratkaiseva merkitys vastuun kohdentamisessa on todelliset valta- ja vastuusuhteet. Korkein oikeus otti myös kantaa osakeyhtiölaissa säädettyihin hallituksen ja toimitusjohtajan tehtäviin. Hallituksen ja toimitusjohtajan välinen tehtävien jako määräytyy sen perusteella, kuuluuko tehtävä yhtiön juoksevaan hallintoon vai onko kysymys yhtiön toiminnan laajuus ja laatu huomioon ottaen epätavallisesta tai laajakatoisesta toimesta.
Korkein oikeus totesi huomioiden osakeyhtiön hallituksen jäsenyyteen perustuva A:n ja B:n asema sekä tehtävien ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus sekä muutenkin heidän osuutensa lainvastaisen tilan syntyyn ja jatkumiseen A:n ja B:n olevan vastuussa hovioikeuden toteamista ympäristöluvan ja lain vastaisista päästöistä. Osakeyhtiössä hallituksen on tullut huolehtia muun muassa siitä, että yhtiön tuotannossa ympäristöasioiden hoitaminen ja niiden valvonta on järjestetty asiantuntevasti ja asianmukaisesti, mikä on tarkoittanut muun muassa ympäristölupaehtojen asiantuntevasta täytäntöönpanosta ja sen valvonnasta päättämistä. Ympäristöasioiden järjestämistä ja muuta organisointia ei ollut kuitenkaan lainkaan käsitelty vaan näiden asioiden hoitaminen oli jätetty asettumaan itsestään ja näin olleen tämä laiminlyönti oli osaltaan myötävaikuttanut siihen, että syytteessä mainittu ympäristön turmeltuminen oli päässyt tapahtumaan. Korkein oikeus piti A:n ja B:n huolimattomuutta kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja antoi painoarvoa rikotun huolellisuuden merkittävyydelle sekä vaarannettujen etujen, luonnon ja ympäristön, tärkeydelle.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa