» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys hätävarjelusta ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä pahoinpitelystä. Tapauksessa A oli kumipampulla varustautuneena tunkeutunut B:n ja C:n asuntoon ilman lupaa. Sisälle päästyään A oli kaatanut B:n maahan ja lyönyt C:tä kumipampulla päähän. Seisten tapahtuneen kamppailun jälkeen A ja C olivat kaatuneet lattialle, jolloin A oli alkanut kuristaa lattialla makaavaa C:tä pampulla. Saadakseen A:n pois C:n kimpusta B oli lyönyt veitsellä A:ta. A oli kuitenkin päässyt irtautumaan tilanteesta ja yrittänyt avata asunnon ulko-ovea oven takana olleelle ystävälleen, minkä C oli estänyt. Tämän jälkeen B oli jatkanut A:n lyömistä veitsellä.
Käräjäoikeus katsoi, että vaikka B oli ottanut veitsen esiin puolustaakseen itseään ja C:tä A:n hyökkäystä vastaan, B oli huomioon ottaen etenkin veitsen pitojen lukumäärä ylittänyt sallitun itsepuolustuksen rajat. Tilanne ei myöskään ollut sellainen, etteikö B:ltä olisi voinut kohtuudella vaatia muunlaista toimintaa ottaen huomioon A:n hyökkäyksen vaarallisuus ja tilanne muutenkin. Käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä pahoinpitelystä sekä velvoitti B:n maksamaan A:lle vahingonkorvausta. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että B oli syyllistynyt hätävarjelun liioitteluna tehtyyn törkeään pahoinpitelyyn ja alensi käräjäoikeuden B:lle tuomitsemaa vankeusrangaistusta.
Rikoslain mukaan muutoin rangaistava teko voi olla hätävarjeluna oikeutettu ja jäädä sellaisenaan rankaisematta. Oikeuttamisperusteiden soveltaminen edellyttää tilannetta, jossa puolustustekoon ryhdytään aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi. Hätävarjelulla on lupa torjua myös kolmatta vastaan kohdistetut hyökkäykset. Puolustusteon tulee olla hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen. Oikeus hätävarjeluun kestää niin kauan kuin hyökkäys jatkuu tai hyökkääjän käyttäytymisestä voi päätellä, että uusi hyökkäys uhkaa.
Korkein oikeus katsoi, että A oli aloittanut oikeudettoman hyökkäyksen C:tä kohtaan. B oli aloittanut lyömään A:ta veitsellä siinä vaiheessa, kun C:n hengitys on ollut A:n kuristusotteen vuoksi salpaantuneena. Korkein oikeus piti perusteltuna B:n käsitystä siitä, että C on ollut vakavassa hengenvaarassa. Korkein oikeus katsoi, että B:n osin kovatkin veitsen iskut ovat olleet tarpeellisia A:n hyökkäyksen torjumiseksi. Näin ollen B ei ole ryhtyessään lyömään A:ta ylittänyt sallitun puolustusteon rajoja ja on toiminut siis hätävarjelussa. Korkein oikeus katsoi lisäksi, että B on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, ettei väkivallan uhka ole ollut ohitse silloinkaan kun A on yrittänyt avata ovea, joten kysymys on edelleen ollut hätävarjelutilanteesta. B on kuitenkin tältä osin ylittänyt sen, mitä voidaan kokonaisuutena arvioiden pitää puolustettavana oletetun hyökkäyksen torjumiseksi, joten B on syyllistynyt hätävarjelun liioitteluun. Korkein oikeus katsoi, että vaikka pahoinpitely tehtiin teräaseella, lyönnit ja viillot eivät olleen miltään kannalta hengenvaarallisia, vaan jääneet vaikutuksiltaan pinnallisiksi. Näin ollen pahoinpitelyä ei voitu kokonaisuus huomioon ottaen pitää törkeänä.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden ratkaisua siltä osin, että tuomitsi B:n hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn ja hänet jätettiin tästä teosta rangaistukseen tuomitsematta. Korkein oikeus ei kuitenkaan muuttanut hovioikeuden rangaistusta vahingonkorvausten osalta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa