» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse ehdollisen rangaistuksen arvioinnista ja punninnasta virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Tapauksessa A joutui tullissa perusteellisen tarkastuksen kohteeksi yhdessä perheensä kanssa. Hän koki tyytymättömyyttä tullimiesten virkatoimesta. Myöhemmin toisena kertana A pysähtyi tullissa B:n kanssa ja kävi tullivirkailija C:n kimppuun. A piti C:tä hiuksista kiinni samalla kun B löi C:tä useasti kasvoihin ja vartaloon. C:n kasvot turposivat ja hänen ylähuuleensa tuli noin senttimetrin pituinen haava.
Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden ratkaisua. Korkein oikeus puolestaan muutti hovioikeuden ratkaisua ja määräsi vankeusrangaistuksen ehdolliseksi. Muilta osin hovioikeuden ratkaisua ei muutettu, ja A:n katsottiin syyllistyneen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.
Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että tapauksessa yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati ensisijaisesti ehdotonta rangaistusta. Tapauksessa jouduttiin kuitenkin arvioimaan A:n syyksi luettuun rikokseen ja hänen henkilöönsä liittyviä eri näkökohtia A:n rangaistuksen ehdollisuutta pohdittaessa. A oli aikaisemmin tuomittu rikoksesta rangaistukseen, mutta aikaisemmasta teosta oli kulunut jo useita vuosia. A:n vaimo oli sairas ja riippuvainen miehestään sekä neljä A:n kahdeksasta lapsesta oli kehitysvammaisia ja autistisia. A:lla oli tärkeä osuus perheensä hoidossa ja kuntoutuksessa. Korkein oikeus päätyi lopulta siihen, ettei rikoksen laadusta huolimatta yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen tässä kyseisessä tapauksessa vaatinut ehdotonta rangaistusta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa