» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys ylimääräisenä muutoksenhakukeinona haetusta asiakirjan kuolettamista koskevan päätöksen purkamisesta sillä perusteella, että kyseinen asiakirja olikin tallessa. A oli hakenut 100 000 markan haltijavelkakirjan kuolettamista. Kyseisen haltijavelkakirjan vakuutena oli kiinnitys tilaan X, jonka edelliseltä omistajalta haltijavelkakirja oli A:n mukaan kadonnut. Koska haltijavelkakirja oli kadonnut eikä sitä ollut kuolettamista koskevan kuulutuksen tiedoksiantoaikana tai ennen asian ottamista ratkaistavaksi näytetty oikeudelle eikä hakemusta vastaan ollut tehty muutakaan väitettä, oli Pieksämäen käräjäoikeus julistanut haltijavelkakirjan kuoletetuksi.
Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen oli B Oy hakenut ylimääräisenä muutoksenhakukeinona kuolettamispäätöksen purkamista Korkeimmalta oikeudelta (KKO). B Oy oli ilmoittanut, että haltijavelkakirja ei ollut kadonnut, vaan tilan X edellinen omistaja oli pantannut sen B Oy:lle, jonka hallussa haltijavelkakirja edelleen oli. Koska B Oy ei ollut tiennyt vireillä olevasta haltijavelkakirjan kuolettamishakemuksesta, se ei ollut voinut esittää väitettä hakemusta vastaan eikä esittää alkuperäistä haltijavelkakirjaa käräjäoikeudelle.
KKO sovelsi ratkaisussaan oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 3 kohtaa, jonka mukaan lainvoiman saanut tuomio riita-asiassa voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut toiseen lopputulokseen. Lisäksi KKO viittasi samaisen pykälän 2 momenttiin, jossa säädetään, että tuomiota älköön purettako edellä mainitusta syystä, ellei asianosainen saata todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.
KKO totesi, että haltijavelkakirjan kuolettamishakemusta koskeva kuulutus oli julkaistu virallisessa lehdessä asiakirjain kuolettamisesta annetun lain 6 ja 8 §:n mukaisesti. B Oy ei ollut hakemuksensa mukaan tiennyt haltijavelkakirjan kuolettamista koskevan asian olleen vireillä ja KKO:n mukaan tätä ilmoitusta ei ollut syytä epäillä. Täten KKO katsoi, että B Oy oli saattanut todennäköiseksi, ettei se ollut voinut aikaisemmin vedota siihen, että haltijavelkakirja oli sen hallussa. Haltijavelkakirjan kuolettamista koskeva päätös purettiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa