Takauksella tarkoitetaan sitoumusta, jonka antaja (takaaja) lupautuu vastaamaan toisen henkilön (velallinen) päävelasta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että takaaja maksaa velallisen velan, jos velallinen ei maksa sitä itse. Lähtökohtaisesti takaajan vastuu on tällä tavalla toissijainen velallisen vastuuseen verrattuna, ellei toisin ole sovittu. Velkoja voi vaatia suoritusta suoraan takaajalta, jos kyseessä on niin sanottu omavelkainen takaus. Takaaja vastaa velasta koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Tämän takia takaussitoumuksen tekeminen on merkittävä päätös, jota on syytä harkita huolella. Takaajan tulisi aina varautua siihen, ettei velallisella olekaan varaa maksaa velkaansa itse. 

Takaussitoumus voidaan antaa vapaamuotoisesti. Se voi olla suullinen tai kirjallinen. Yleensä takaajan sitoumus merkitään päävelasta tehdyn asiakirjan yhteyteen. Takaussitoumuksessa määritellään takaajan vastuu ja velvollisuudet. Sitoumuksessa on hyvä sopia esimerkiksi takaajan vastuun laajuudesta ja siitä, miten vastuu jakautuu mahdollisten useiden takaajien kesken. 

On olemassa erilaisia takauksen muotoja eli niin sanottuja takaustyyppejä. Täytetakauksella tarkoitetaan takaustyyppiä, johon liittyy takauksen lisäksi toinen vakuus eli pantti. Täytetakauksen antanut takaaja vastaa päävelasta toissijaisesti eli ainoastaan siltä osin kuin velkaa ei saada maksettua pantiksi annetusta omaisuudesta. Yleistakauksessa ei erikseen yksilöidä takaajan vastuuta eli se ei kohdistu mihinkään yksittäiseen velkaan. Yleistakauksen antanut takaaja on tyypillisesti vastuussa kaikista velallisen nykyisistä ja tulevista veloista.

Yksityistakaajaa suojataan laissa pakottavilla säännöksillä koskien muun muassa luotonantajan tiedonantovelvollisuutta, yleistakauksen rajoituksia ja takausvastuun sovittelua. 

Takaajan vastuu on liitännäinen velallisen vastuuseen päävelasta. Takaajan vastuu päättyy, kun päävelka on maksettu kokonaan tai se on muuten lakannut. Jos takaaja joutuu maksamaan takaamansa velan kokonaan tai osittain, hänellä on oikeus periä maksamansa summa takaisin velalliselta. Tätä oikeutta kutsutaan takautumisoikeudeksi. 

Tämän lakioppaan tarkoituksena on selventää lukijalle, millaisesta velan vakuudesta takauksessa on kysymys. Oppaassa käydään läpi takaussitoumuksen antaminen ja sen sisältö, erilaisten takaustyyppien käsitteet, yksityistakaajan suojattu asema sekä takaajan vastuun päättyminen ja mahdollinen takautumisoikeuden käyttäminen. 

Takaus velan vakuutena

Takaus on velan vakuus eli rahanarvoinen etuus, joka annetaan velkojalle sen varalta, ettei velallinen itse maksa velkaansa. Vakuus voidaan tarvittaessa käyttää velan maksamiseen. Takaus luokitellaan henkilövakuudeksi, koska takaaja sitoutuu vastaamaan velallisen velasta henkilökohtaisesti. Takaus on lähtökohtaisesti toissijainen, ellei toisin ole sovittu. Toissijaisuudella tarkoitetaan, että takaaja vastaa velasta ainoastaan silloin, jos suoritusta ei saada velalliselta itseltään. Takaus voi olla myös omavelkainen, jolloin takaaja vastaa velasta samalla tavalla kuin velallinen. Tällöin velkoja voi vaatia velan maksamista suoraan myös takaajalta. 

Takaaja vastaa velasta koko henkilökohtaisella omaisuudellaan. Tämän vuoksi takaussitoumuksen antaminen on merkittävä päätös, jota on syytä harkita huolella. Takaajan on tärkeää olla tietoinen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä velallisen taloudellisesta tilanteesta ja todellisesta maksukyvystä. Takaajan on valmistauduttava siihen, että hän voi joutua maksamaan takaamansa velan. Takauksen tarkoitus on pienentää päävelan velkojan riskiä siitä, ettei hänelle edullista velvoitetta suoriteta sovitusti. Tavallisin velvoite, jonka tueksi takaus annetaan, on rahalainan takaisinmaksu eli velallisen velvoite maksaa lainaamansa rahasumma korkoineen takaisin.

Takaussitoumuksen antaminen 

Takaus voidaan antaa vapaamuotoisesti. Se on pätevä jopa suullisesti annettuna. Useimmiten se on kuitenkin kirjallinen, koska takaajan antama sitoumus merkitään yleensä päävelasta laadittuun asiakirjaan. Takaussitoumuksesta voidaan laatia myös erillinen asiakirja. Kirjallisen takaussitoumuksen etuna on, että sen sisältö ja pätevyys on helppo näyttää tarvittaessa toteen. Sitoumus on pätevä, vaikka sitä ei erikseen nimettäisi takaussitoumukseksi. 

Vapaamuotoisuudesta huolimatta takaussitoumuksesta tulee ilmetä ainakin velallisen ja velkojan henkilö- ja yhteystiedot, velkojan saatavan määrä ja sen peruste, millainen takaus on kyseessä, takaajan sitoutumistahto sekä osapuolten allekirjoitukset ja päiväys. Takaus ei vaadi todistajia ollakseen pätevä, mutta jos osapuolet haluavat todistajia käyttää, kirjalliseen takaussitoumukseen olisi hyvä merkitä myös todistajien allekirjoitukset ja niiden päiväykset.

Takaus on riippuvainen velallisen päävelasta. Ilman velkaa ei voi olla takaustakaan. Takaussitoumus voidaan kuitenkin antaa myös ennakkoon eli vielä syntymättömän velan vakuudeksi. Takaajan antamalla ennakkositoumuksella ei kuitenkaan ole merkitystä, jos velkasuhdetta ei synnykään. Takaajan vastuu ei voi koskaan olla velallisen vastuuta laajempi.

Takaussitoumuksessa määritellään takaajan velvollisuudet ja vastuut. 

Sitoumuksessa olisi hyvä sopia esimerkiksi:

• Takaajan vastuun laajuudesta
  • Takaussitoumuksessa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, mistä kaikesta takaaja on loppujen lopuksi vastuussa. Lain mukaan takaus koskee ainoastaan velkaa. Takaussitoumuksessa on kuitenkin mahdollista sopia, että takaaja vastaa velan ohella sen koroista, korvauksista ja muista siihen liittyvistä kustannuksista.
• Takauksen luonteesta
  • Jos ei muuta sovita, takauksen oletetaan olevan luonteeltaan toissijainen. Takaussitoumukseen on siis sisällytettävä erillinen maininta takauksen omavelkaisuudesta. 
• Useiden takaajien välisestä vastuunjaosta
  • Samasta päävelasta voidaan antaa useita takauksia. Tällöin jokaisella takaajalla on vastuu koko päävelasta. Takaussitoumuksessa on nimenomaisesti sovittava takaajien eri laajuisista vastuista, jos tästä pääsäännöstä halutaan poiketa.
• Muista vakuuksista
  • Olennaista on sopia erikseen myös takauksen suhteesta muihin velasta annettuihin vakuuksiin, kuten esimerkiksi panttiin. On mahdollista sopia esimerkiksi siitä, missä järjestyksessä vakuuksia käytetään velan maksamiseen.

Erilaisia takaustyyppejä

Täytetakaus on takaustyyppi, johon liittyy takauksen lisäksi toinen vakuus eli pantti. Täytetakauksen antanut takaaja vastaa päävelasta toissijaisesti eli ainoastaan siltä osin kuin velkaa ei saada maksettua pantiksi annetusta omaisuudesta. Velkoja voi siis vaatia takaajalta vain pantin jälkeen puuttumaan jääneen summan. Täytetakausta käytetään esimerkiksi yksityistakaajien takaamissa asuntolainoissa, joiden ensisijaisena vakuutena on itse asunto.

Erityistakaus on takaustyyppi, jossa takaaja vastaa tietystä takaussitoumuksessa mainitusta päävelasta. Takaus on erityistakaus, ellei toisin erikseen sovita.

Yleistakaus on takaustyyppi, joka ei kohdistu mihinkään yksittäiseen päävelkaan. Yleistakauksesta on kyse aina silloin, kun takaussitoumuksessa ei erikseen yksilöidä takaajan vastuuta. Yleistakauksen antanut takaaja on tyypillisesti vastuussa kaikista velallisen nykyisistä ja tulevista veloista. Yleistakaus voidaan kuitenkin rajoittaa koskemaan vain tietynlaisia velkoja tai takaajan vastuulle voidaan asettaa jokin enimmäismäärä.

Vastatakaus on takaustyyppi, jossa takaajalla on oikeus saada velkojalle maksamansa summa takaisin velalliselta. Vastatakaus on siis mahdollinen vain silloin, jos takaaja on joutunut maksamaan takaamansa päävelan. Käytännössä vastatakauksia käytetään lähinnä ammattimaisessa luotonannossa, erityisesti pankkitakauksissa. 

Miten yksityistakaajaa suojataan?

Takauksia on erilaisia. Takaukset jaetaan yksityistakauksiin ja muihin takauksiin, sillä takauslaissa on paljon tärkeää yksityistakauksia koskevaa erityissääntelyä. Tämän yksityistakaajille edullisen sääntelyn taustalla on heikomman sopimuspuolen suojaaminen. Takauslaki sisältää myös määritelmät siitä, millaisia ovat omavelkainen takaus, toissijainen takaus ja täytetakaus.

Yksityistakaajalla tarkoitetaan takaajaa, joka on yksityishenkilö. Kun yksityishenkilö takaa toisen yksityishenkilön velan, kyse on velan luonteesta riippumatta aina yksityistakauksesta. Yksityistakaajaa suojataan laissa pakottavilla säännöksillä, joista ei voida takaussitoumuksessa poiketa takaajan vahingoksi. Samoja säännöksiä voidaan soveltaa kaikkiin takaajiin, mutta ne ovat pakottavia vain yksityistakaajia kohtaan. Yksityistakaajan suoja koskee vain pankille tai muille luotonantajille annettuja takauksia. Luotonantajalla tarkoitetaan luottoja tai vakuuksia myöntävää elinkeinonharjoittajaa.

Yksityistakaaja ei voi antaa rajaamatonta yleistakausta, vaan takaajan vastuulle on asetettava rahamääräinen yläraja ja yleistakaukselle tietty voimassaoloaika tai aika, jonka kuluessa syntyvistä tai erääntyvistä veloista takaaja on vastuussa. Jos yleistakausta ei ole rajattu, takaaja vastaa vain veloista, joista oli tietoinen jo takauksen antaessaan. 

Jos yksityistakaajan vastuu päävelasta on kohtuuttoman laaja, takausvastuuta voidaan sovitella. Sovittelun edellytyksenä on, että luotonantaja on ollut tietoinen yksityistakaajan heikosta taloudellisesta tilanteesta. 

Luotonantajalla on erityinen tiedonantovelvollisuus yksityistakaajaa kohtaan jo ennen takauksen antamista. Yksityistakaajan tulisi olla tietoinen takaukseen liittyvistä riskeistä ja päätöksenteon kannalta olennaisista seikoista. Luotonantajan on informoitava yksityistakaajaa takauksen sisällöstä ja velallisen taloudellisesta tilanteesta ennen kuin takaussitoumus tehdään. Yksityistakaajalla on oikeus saada tieto esimerkiksi edellytyksistä, joiden perusteella velan maksamista voidaan häneltä vaatia sekä mahdollisesta velallisen aiemmasta velanmaksun laiminlyömisestä. 

Takaajan vastuun päättyminen ja takautumisoikeus

Takaajan vastuu päättyy, kun päävelka on maksettu kokonaan tai se on muuten lakannut. Takausta ei enää tarvita velan lakkaamisen jälkeen. Velka voi päättyä esimerkiksi sen takia, että se vanhentuu. Velkojalla ei ole oikeutta periä vanhentunutta velkaa velalliselta eikä velan takaajalta. 

Takaajalla on niin sanottu takautumisoikeus velalliseen nähden, jos takaaja joutuu maksamaan velallisen päävelan tai osan siitä. Takaajalla on toisin sanoen oikeus saada velalliselta takaisin se summa, jonka takaaja on joutunut käyttämään päävelan maksamiseen. Tämä takaajan oikeus on säädetty laissa takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta (takauslaki) ja sitä kutsutaan nimellä takautumisoikeus tai takautumissaatava. Takautumisoikeudesta ei tarvitse erikseen sopia. Takaajalla voi olla takautumisoikeus myös toiseen takaajaan nähden, jos takaaja on maksanut päävelkaa enemmän kuin toiset takaajat. Tällöin takaajalla on oikeus saada muilta takaajilta pääluvun mukainen osuus maksamastaan summasta. 

Yhteenveto

• Takaus on takaajan sitoumus maksaa velallisen velka, jos velallinen ei maksa sitä.

• Takaajan vastuu on tyypillisesti toissijainen velallisen vastuuseen nähden, ellei toisin sovita.
• Luotonantaja voi vaatia maksua suoraan takaajalta, jos takauksen katsotaan olevan omavarainen.
• Takaaja vastaa velasta kaikella henkilökohtaisella omaisuudellaan, joten takaussopimuksen tekeminen on merkittävä päätös, jota tulee harkita huolellisesti.
• Takaukset voidaan antaa epävirallisesti, kuten suullisesti tai kirjallisesti, ja ne dokumentoidaan yleensä velkasopimuksen mukana.
• Takaussopimuksessa määritellään takaajan vastuut ja velvollisuudet, mukaan lukien vastuun laajuus ja vastuun jakautuminen useiden takaajien kesken, mikäli mahdollista.
• Takauksia on erilaisia, kuten täystakaus ja yleinen takaus.The law protects private guarantors with mandatory provisions on the lender's notification obligation, the limitations of the general guarantee and the possibility of changing the guaranty liability
• Laki suojaa yksityisiä takaajia pakollisilla säännöksillä lainanantajan tiedonantovelvollisuudesta, yleistakuun rajoituksista ja mahdollisuudesta muuttaa takausvastuuta.
• Takaajan vastuu päättyy, kun päävelka on kokonaan maksettu tai muuten irtisanottu.
• Jos takaaja joutuu maksamaan osan tai kokonaan taatusta velasta, hänellä on oikeus vaatia rahat takaisin velalliselta. Tätä oikeutta kutsutaan takautumisoikeudeksi.

Summary in English

• A guarantee is a guarantor's commitment to pay the debtor's debt if the debtor does not do so.
• The guarantor's liability is typically secondary to the debtor's liability, unless otherwise agreed.
• The creditor can demand payment directly from the guarantor if the guarantee is self-supporting.
• The guarantor is responsible for the debt with all his personal property, so entering into a guarantee agreement is a significant decision that should be carefully considered.
• Guarantees can be given informally, such as verbally or in writing, and are usually documented with the debt agreement.
• The guarantee agreement defines the guarantor's responsibilities and obligations, including the extent of the liability and the distribution of the liability among several guarantors, if possible.
• There are different types of guarantees, such as a full guarantee and a general guarantee.
• The law protects private guarantors with mandatory provisions on the lender's notification obligation, the limitations of the general guarantee and the possibility of changing the guaranty liability.
• The guarantor's responsibility ends when the principal debt is fully paid or otherwise terminated.
• If the guarantor must pay part or all of the guaranteed debt, he has the right to demand the money back from the debtor. This right is called the right of recourse.

Kysymyksiä ja vastauksia 

1. Vastaako takaaja velallisen velasta koko henkilökohtaisella omaisuudellaan?

Kyllä. Tämän takia takaussitoumuksen antamista kannattaa harkita kunnolla. Takaajan on otettava huomioon, että hän voi joutua maksamaan velallisen velan jopa kokonaan. 

2. Mitä eroa on toissijaisella ja omavelkaisella takauksella?

Toissijaisella takauksella tarkoitetaan sitä, että takaaja vastaa velallisen päävelasta vain silloin, jos velkaa ei saada perityksi velalliselta itseltään. Omavelkaisessa takauksessa velkoja voi sen sijaan kääntyä suoraan takaajan puoleen velanmaksun suhteen. Tällöin takaaja vastaa velasta samalla tavalla kuin velallinen. Takaus on lähtökohtaisesti toissijainen, ellei toisin ole sovittu. 

3. Mikä on täytetakaus?

Täytetakaus on takaustyyppi, johon liittyy takauksen lisäksi toinen vakuus eli pantti. Täytetakauksen antanut takaaja vastaa velallisen velasta ainoastaan silloin, jos velkaa ei saada maksettua pantiksi annetusta omaisuudesta. Velkojan on ensin käännyttävä pantinantajan puoleen velanmaksun suhteen. Täytetakauksia käytetään esimerkiksi yksityistakaajien takaamissa asuntolainoissa. 

4. Mikä on yleistakaus?

Yleistakaus ei poikkeuksellisesti kohdistu mihinkään yksittäiseen velkaan. Yleistakauksesta on kyse aina silloin, kun takaussitoumuksessa ei erikseen yksilöidä takaajan vastuuta. Laajimmillaan yleistakauksen antanut takaaja voi olla vastuussa kaikista velallisen tämän hetkisistä ja tulevista veloista. 

5. Miten yksityistakaajaa suojataan laissa?

Yksityistakaaja on velan takaaja, joka on yksityishenkilö. Yksityistakaajaa suojataan laissa pakottavilla säännöksillä, joista ei saa poiketa takaajan vahingoksi. Yksityistakaaja ei voi esimerkiksi sitoutua antamaan rajaamatonta yleistakausta. Yksityistakaajan antamaa takaussitoumusta voidaan myös sovitella jälkikäteen, jos se osoittautuu kohtuuttoman suureksi takaajan taloudelliseen tilanteeseen nähden. Luotonantajalla on erityinen tiedonantovelvollisuus yksityistakaajaa kohtaan. Yksityistakaajalla on oikeus saada tieto takauksen sisällöstä ja velallisen maksukyvystä jo ennen takaussitoumuksen antamista.

Aiheesta muualla

• Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä (Finlex)
• Laki takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta (Finlex)