Minilex - Lakipuhelin

Maistraatti ja nimilautakunta nimiviranomaisina

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Tärkeimpiä nimiviranomaisia ovat Digi- ja väestötietovirasto sekä nimilautakunta.

Digi- ja väestötietovirasto ratkaisee etu- ja sukunimeä koskevat asiat ja ottaa niistä vastaan ilmoituksia. Jos puolisot vihitään avioliittoon Digi- ja väestötietoviraston tiloissa, virasto ottaa vastaan tiedon siitä, muuttaako toinen tai kumpikin puoliso sukunimeä. Digi- ja väestötietovirastolta haetaan myös avioliiton aikaisia ja avioliiton purkautumiseen liittyviä sukunimen muutoksia.

Myös syntyneen lapsen suku- ja etunimi voidaan ilmoittaa Digi- ja väestötietovirastolle. Toki myös evankelis-luterilaiselle tai ortodoksiselle seurakunnalle voidaan ilmoittaa lapsen nimestä tai vihittävien puolisojen nimenmuutoksesta. Jos lapsen sukunimeä myöhemmin muutetaan esimerkiksi naimisiin menevien vanhempien yhteiseksi sukunimeksi, tulee siitä tehdä hakemus Digi- ja väestötietovirastolle.

Digi- ja väestötietovirasto on nimiviranomainen myös kaikissa niissä tapauksissa, joissa etu- tai sukunimeä halutaan muuttaa hakemuksella. Hakemusmenettelyä käytetään tilanteissa, joissa laki ei salli ilmoitusmenettelyä. Ilmoitusmenettely on sallittu vain, kun henkilön etu- tai sukunimi ilmoitetaan ensimmäisen kerran, tai kun sukunimeä muutetaan vihkimisen yhteydessä. Kaikissa muissa tilanteissa nimen muuttamiseksi on siis tehtävä hakemus. Hakemusmenettely on jonkin verran hitaampi ja mutkikkaampi kuin ilmoitusmenettely. Hakemuksen täytyy olla kirjallinen sekä sisältää ehdotus uudeksi nimeksi ja muutoksen perustelut.

Digi- ja väestötietovirasto on pyydettävä nimilautakunnan suositusluonteinen lausunto tietyissä tilanteissa. Lausunto on pyydettävä ensinnäkin silloin, jos on perusteltu syy epäillä, että etunimi ei täytä sille lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia. Toiseksi lausunto tulee pyytää, jos hakija hakee sellaista kokonaan uutta sukunimeä, joka ei ole ollut hakijalla aiemmin. Kolmanneksi lausunto on pyydettävä hakijan hakiessa sellaista sukunimeä, joka on kuulunut hänen esivanhemmalleen, jos viimeinen sukunimeä koskeva asiakirjamerkintä on tehty ennen vuotta 1900. Lisäksi lausuntoa on pyydettävä muulloinkin, jos siihen on erityinen syy. Lausuntoa ei tarvita rutiininomaisissa tapauksissa, esimerkiksi kun hakija haluaa ottaa takaisin etu- tai sukunimen, joka hänellä on ollut aikaisemmin.

Nimilautakunta toimii erityisenä asiantuntijaviranomaisena etu- ja sukunimilain soveltamisessa. Sen keskeisin tehtävä on antaa lausuntoja nimiasioissa tuomioistuimille tai Digi- ja väestötietovirastolle. Se muun muassa arvioi, onko ehdotettu nimi vakiintuneen nimikäytännön mukainen.

Digi- ja väestötietovirasto tekee päätöksen hakemusasiassa, tarvittaessa pyydettyään nimilautakunnan lausunnon. Jos se hylkää nimenmuutoshakemuksen, sen täytyy perustella päätös. Hakija voi valittaa Digi- ja väestötietoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Tämän päätöksestä taas voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos se antaa valitusluvan. Niinpä Suomen ylin nimiviranomainen on tavallaan korkein hallinto-oikeus, mutta käytännössä toki Digi- ja väestötietovirasto ratkaisee selvän enemmistön nimiasioista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä on mahdollista valittaa edellytysten täyttyessä vielä edelleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa