Minilex - Lakipuhelin

Hovioikeus: Suojatien eteen pysähtyneen bussin ohittanut ja jalankulkijaan törmännyt autoilija ei voinut syyllistyä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen kun syyttäjä oli vaatinut rangaistusta vain perusmuotoisesta tekomuodosta


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Autoilija oli ohittanut pysäyttämättä suojatien eteen pysähtyneen bussin, minkä seurauksena auto oli törmännyt suojatietä ylittäneeseen jalankulkijaan, joka oli törmäyksen seurauksena loukkaantunut. Kun miehelle tiedoksi annetussa haastehakemuksessa hänelle oli vaadittu rangaistusta vain perusmuotoisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, KO:n pääkäsittelyssä, jossa mies ei ollut ollut läsnä, ei ollut voitu tutkia sitä, oliko mies mahdollisesti syyllistynyt menettelyllään törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Mies tuomittiin liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta yhteiseen 30 päiväsakon rangaistukseen. (Vailla lainvoimaa 26.8.2016)

Käräjäoikeus oli todennut perusteluissaan mm., että asiassa vastaajana ollut mies oli esitutkinnassa myöntänyt tapahtumainkulun, mutta kiistänyt törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen, koska ei ollut huonosta näkyvyydestä johtuen huomannut jalankulkijaa ja luullut viereiselle kaistalle pysähtyneen linja-auton pysähtyneen pysäkille eikä suojatien eteen. Vammantuottamuksen osalta vastaaja oli esitutkinnassa tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotuin tavoin.

Esitetyllä kirjallisella todistelulla sekä muulla asiassa esitetyllä oli katsottu selvitetyn, että vastaaja oli kuljettaessaan henkilöautoa Helsingin Hämeentiellä tahallaan tai ainakin huolimattomuudestaan laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi ja laiminlyönyt sovittaa kuljettamansa ajoneuvon nopeus sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus on edellyttänyt ottaen huomioon sää, keli, näkyvyys ja liikenneolosuhteet sekä laiminlyönyt lähestyä suojatietä sellaisella nopeudella, että voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä, sekä ohittanut pysäyttämättä suojatien eteen pysähtyneen toisen ajoneuvon, jonka seurauksena vastaajan kuljettama ajoneuvo oli törmännyt suojatietä ylittäneeseen jalankulkijaan, joka oli törmäyksen seurauksena loukkaantunut. Siten oli myös selvitetty, että vastaajan menettely oli konkreettisesti aiheuttanut vaaraa ja vahinkoa toisen turvallisuudelle.

Käräjäoikeus oli katsonut vastaajan edellä kerrotulla tavalla toimiessaan huolimattomuudellaan aiheuttaneen jalankulkijalle ruumiinvamman, joka ei ollut vähäinen, koska vastaajan menettelyn seurauksena eli törmäyksen johdosta jalankulkijalle oli aiheutunut useita kylkiluiden murtumia, sekä oikean solisluun murtuma.

Käräjäoikeus oli tuominnut vastaajan törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (1. kohta) ja vammantuottamuksesta (2. kohta) yhteiseen 85 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vastaaja oli määrätty myös ajokieltoon ja velvoitettu korvaamaan vahinkovakuutusyhtiölle sen asianomistajalle maksamasta määrästä 9.481,12 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen korvauksen maksupäivästä 19.2.2015 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 200 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 26.6.2015 lukien.

Ei voitu tuomita törkeästä tekomuodosta - ehdollinen vankeusrangaistus muuttui sakoiksi

Syyttäjä oli hovioikeudessa vaatinut, että asia palautetaan käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi tai että hovioikeus toteaa vastaajan kohdassa 1 laiminlyöneen noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta siten, että hänen menettelystään oli aiheutunut vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, tai että käräjäoikeuden tuomiota muutetaan siten, että vastaajan katsotaan menettelyllään syytekohdassa 1 syyllistyneen törkeän tekomuodon asemesta perusmuotoiseen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja hänelle tuomittua rangaistusta sen vuoksi tarkistetaan.

Syyttäjän mukaan vastaajalle oli kohdassa 1 käräjäoikeudessa vaadittu rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta. Käräjäoikeus oli tuominnut hänet kuitenkin kohdassa 1 törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Asiaa oli käräjäoikeuden suullisessa istunnossa käsitelty ilman vastaajan läsnäoloa. Syyttäjän haastehakemuksessa ei ollut mainittu teon törkeysarvosteluun vaadittavaa perustetta. Törkeän tekomuodon puolesta puhuivat kirjallisista todisteista ilmenivät olosuhteet tekopaikalla ja asianomistajalle aiheutuneet vammat.

Hovioikeus oli 22.10.2015, 9.12.2015, 8.2.2016 sekä 27.5.2016 lähettämillään tiedoksiantopyynnöillä eri keinoin pyrkinyt tavoittamaan vastaajaa oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 3 §:n tarkoittaman kirjallisen vastauksen antamiseksi. Vastaajaa ei ollut tavoitettu.

Koska syyttäjän valituksen mukaan asiassa oli tapahtunut menettelyvirhe, hovioikeus katsoi, että asia voitiin ratkaista vastaajan eduksi, vaikka vastaaja ei ollut vastannut valitukseen.

Hovioikeus katsoi, että asia oli tarkoituksenmukaista ratkaista välittömästi hovioikeudessa palauttamatta sitä käräjäoikeuteen.

Käräjäoikeuden pöytäkirjasta ilmeni, että vastaaja oli ollut poissa käräjäoikeuden 26.5.2015 toimittamasta pääkäsittelystä, johon hänet oli haastettu uhalla, että asia voidaan ratkaista hänen poissaolostaan huolimatta.

Käräjäoikeuden pöytäkirjassa oli todettu, että syyttäjä oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä esittänyt haastehakemuksen mukaisen syytteen ja muut vaatimukset.

Vastaajalle tiedoksi annetussa haasteessa syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta rikoslain 23 luvun 1 §:n sekä tieliikennelain 323 ja 32 §:ien nojalla liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n nojalla vammantuottamuksesta. Lisäksi syyttäjä oli vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan valtiolle lääkärintodistuksen lunastuskulut. Seuraamuskannanottona syyttäjä oli haastehakemuksessa esittänyt, että vastaaja tuomitaan yhteiseen, vähintään 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

Käräjäoikeuden tuomiossa kohdan 1 teonkuvaus oli samansisältöinen haastehakemuksen teonkuvauksen kanssa. Käräjäoikeuden asiakirjoista ei ilmennyt, että syyttäjä olisi muuttanut rangaistusvaatimustaan käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, vaikka käräjäoikeus oli merkinnyt rikosnimikkeeksi haastehakemuksesta poiketen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen. Käräjäoikeus oli lukenut vastaajan syyksi rikoslain 23 luvun 2 §:n mukaisen törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen. Kun vastaajalle tiedoksi annetussa haastehakemuksessa hänelle oli vaadittu rangaistusta vain perusmuotoisesta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, käräjäoikeuden pääkäsittelyssä, jossa vastaaja ei ollut ollut läsnä, ei ollut voitu tutkia sitä, oliko vastaaja mahdollisesti syyllistynyt menettelyllään törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen.

Syyttäjä ei ollut hovioikeudessa esittänyt oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 17 §:n 2 momentissa tarkoittamaa uutta seikkaa tai muutakaan perustetta, jonka perusteella syytettä olisi voitu hovioikeudessa tarkistaa.

Vastaaja oli menettelyllään syyllistynyt vain siihen rikoslain 23 luvun 1 §:ntarkoittamaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, josta häntä oli syytetty. Vastaaja oli tuomittava sakkorangaistukseen. Oikeudenmukaisena rangaistuksena vastaajan syyksi luetuista rikoksista (liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja vammantuottamus) oli pidettävä 30 päiväsakkoa.

Ajokorttilain 64 §:n 1 momentin nojalla vastaaja ei ollut määrättävä ajokieltoon ja vastaajalle tuomittu ajokielto oli kumottava.

LÄHDE : EDILEX