» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:29 seurakunta oli teettänyt hautausmaan laajentamiseen liittyvän maanrakennustyön itsenäisellä urakoitsijalla, joka oli urakkasopimuksen mukaisesti suorittanut kaivuu-, maansiirto- ja kuljetustöitä. Urakoitsijan tekemien töiden johdosta kantajien omistamalle kiinteistölle oli kulkeutunut pölyä, joka oli vahingoittanut kiinteistöllä olevan rakennuksen rakenteita ja sisätiloja. Kantajat olivat nostaneet käräjäoikeudessa kanteen, jossa he olivat vaatineet seurakuntaa toiminnanharjoittajana tai siihen rinnastettavana tahona korvaamaan rakennukselle aiheutuneet ympäristövahingot. Käräjäoikeus oli velvoittanut seurakunnan korvaamaan aiheutuneet vahingot, joiden määrän se oli arvioinut kanteessa vaadittua pienemmäksi. Kaikki asianosaiset olivat valittaneet käräjäoikeuden ratkaisusta hovioikeuteen, joka ei ollut muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion, hylkäsi kanteen ja vapautti seurakunnan korvausvastuusta. Korkeimman oikeuden mukaan seurakunta ei ollut vahingonkorvausvastuussa rakennukselle aiheutuneesta ympäristövahingosta, sillä seurakuntaa ei voitu pitää toiminnanharjoittajana tai siihen rinnastettavana tahona, johon nähden urakoitsija olisi ollut epäitsenäisessä suhteessa tai jonka määräysvallan alaisena se muuten olisi ollut. Tapahtunut ympäristövahinko oli suoraa seurasta urakoitsijan toiminnasta.
Korkeimman oikeuden tuomareista kaksi oli ratkaisun lopputuloksesta eri mieltä enemmistön kanssa. Heidän mukaansa seurakunta oli toiminnanharjoittajana vastuussa aiheutuneesta ympäristövahingosta. He perustelivat kantaansa sillä, että seurakunnalla oli lakisääteinen velvollisuus ylläpitää hautausmaata, mihin sisältyi hautausmaan laajentaminen. Lisäksi seurakunta oli käyttänyt määräysvaltaa edustamalla laajennushanketta viranomaisissa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa