» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO 2012:28 A:ta oli käräjäoikeudessa syytetty vammantuottamuksesta sen vuoksi, että A oli suljetulla piha-alueella jättänyt pitämättä kahta koiraansa valvonnassaan. Koirat olivat päässeet pois piha-alueelta, minkä seurauksena toinen niistä oli purrut tiellä kävellyttä asianomistajaa vammoja aiheuttaen. Käräjäoikeuden tuomion mukaan koirat olivat päässeet ulos asunnosta A:n huolimattomuuden seurauksena, sillä A ei ollut ohjeistanut tuttavaansa sulkemaan ulko-ovea kunnolla tämän poistuessa asunnosta. A valitti tuomiosta hovioikeuteen, joka ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa. A valitti tämän jälkeen korkeimpaan oikeuteen hovioikeuden päätöksestä olla myöntämättä jatkokäsittelylupaa.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja myönsi A:lle jatkokäsittelyluvan. Asia palautettiin hovioikeuteen käsittelyn jatkamiseksi. Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan sillä, että asiassa olisi ollut tärkeä myöntää jatkokäsittelylupa myös lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa, koska asiassa ratkaistavana olleeseen kysymykseen ei ollut lain ja aiempien korkeimman oikeuden ratkaisujen perusteella selvää vastausta. Lisäksi asiassa oli korkeimman oikeuden mukaan aihetta epäillä käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta.
Yksi korkeimman oikeuden tuomareista oli eri mieltä ratkaisun lopputuloksesta enemmistön kanssa. Hänen mukaansa jatkokäsittelylupaa ei olisi tullut myöntää, koska kysymyksessä ollut asia oli vähäpätöinen ja sitä koskevat oikeusperiaatteet olivat yleisesti tunnettuja.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa