» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Kysymyksenasettelu
Ratkaisussa KKO:2014:33 kyse oli siitä oliko A:n neuropsykologinen oireisto ja masennus syy-yhteydessä hänelle 1.2.2006 sattuneeseen työtapaturmaan.
Tapahtumakuvaus
Viestintäpäällikkö A oli liukastunut ja kaatunut omakotitalonsa pihalla 1.2.2006. Kaatuessaan A oli lyönyt takaraivonsa jäiseen maahan, samalla menettäen hetkellisesti tajuntansa. A:n takaraivoon oli tullut iso kuhmu ja alaselkään iso mustelma. Päivän kuluessa A:lla oli ollut huimausta ja voimakasta päänsärkyä.
A oli tapahtuman jälkeen puhelinyhteydessä lääkäriin. Kuvauksen perusteella lääkäri oli diagnosoinut A:lla lievän aivotärähdyksen. Lääkäri määräsi A:n vuodelepoon tapahtumapäiväksi sekä kehotti tarkkailemaan tilannetta. A ei hakeutunut kaatumisen johdosta enempään hoitoon.
Lähtien 2006 kesästä A:lla havaittiin masennuksen oireita. Työkykyarvioinneissa A:ta pidettiin pysyvästi työkyvyttömänä 7.8.2006 alkaen ja hänelle myönnettiin työkyvyttömyyseläke. Altistavaksi tekijäksi masennukselle katsottiin A:han kohdistunut työkuormitus. Vuodesta 2007 alkaen tehdyissä tutkimuksissa A:lla oli diagnosoitu kapea-alainen erityishäiriö, joka sopisi tapaturmaperäiseksi. Muissakin asiantuntijalausunnoissa katsottiin A:n oireiden olevan todennäköisesti seurausta aivovammasta.
Vakuutusyhtiön päätös
Vakuutusyhtiö eväsi A:n tapaturmavakuutuslain mukaisen korvaushakemuksen. Perusteet olivat, ettei työtapaturmasta ollut aiheutunut työkyvyttömyyttä vähintään kolmena peräkkäisenä päivänä. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle oli korkeintaan tullut lievä ruhje ja mahdollisesti aivotärähdys, koska tarvetta välittömälle lääkärinhoidolle ei ollut. A:n psyykkisten oireiden vakuutusyhtiö katsoi olevan syy-yhteydessä mielialaan liittyviin seikkoihin tapaturman sijasta.
Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös
A haki muutosta päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Lautakunta katsoi, ettei aivovammasta ollut objektiivisesti todettavaa sairauslöydöstä. Lisäksi lautakunnan mukaan A:n jatkuvasti lisääntynyt työkuormitus altisti hänet loppuun palamiselle, johon oireet myös viittasivat. Lautakunnan mukaan A:n oireiden ja tapaturman syy-yhteyttä puoltavat seikat olivat heikompia kuin sitä vastaan puhuvat seikat. Lautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Vakuutusoikeuden päätös
A haki muutosta lautakunnan päätökseen vakuutusoikeudessa. Vakuutusoikeus hyväksyi lautakunnan perustelut. Vakuutusoikeuden mukaan oirekuvaukset ja suoritetut tutkimukset eivät viitanneet aivovammaan, vaan katsoi oireiden voivan johtua psyykkisistä syistä. Vakuutusoikeus hylkäsi A:n valituksen.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Syy-yhteyden arvioinnista
Syy-yhteydestä korkein oikeus totesi aluksi, että oikeuskäytännössä vamma on yleensä katsottu tapaturman aiheuttamaksi, mikäli turman ja vamman välillä lääketieteellisesti arvioiden vallitsee todennäköinen syy-seuraussuhde. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan kuitenkin muutakin selvitystä huomioon ja arviointi on viime sijassa oikeudellista harkintaa.
Korkein oikeus totesi, että se on ratkaisukäytännössään pitänyt viivästymistä vammojen toteamisessa osoituksena siitä, että vamman ja tapaturman välinen syy-yhteys on epätodennäköinen. Samalla korkein oikeus kuitenkin muistutti, että vammoja ei välttämättä voi havaita eikä ilmoittaa heti tapaturman jälkeen: tapauskohtaisesti vammat voivat ilmetä pitkän ajan kuluttua tapaturmasta.
Tapaturman ja vamman syy-yhteys
Vakuutusyhtiö oli katsonut A:n saaneen enintään lievän aivovamman, eikä tällaisesta vammasta voi seurata A:lla todettuja vaikeita jälkioireita. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että asiaan liittyvässä asiantuntijalausunnossa esitetty lääketieteellinen tutkimustieto osoittaa, että joissain tapauksissa lievästä aivovammasta voi jäädä pysyvä aivovaurio, jonka oireisto ei parane tavalliseen tapaan lyhyessä ajassa.
Korkein oikeus totesi, ettei A:lle ei ole sattunut mitään tapaturmasta erillistä oireiston syyksi sopivaa tapahtumaa, joka voitaisiin katsoa A:lla todetun neuropsykologisen oireiston ja masennuksen syyksi. Syyksi sopivan tapahtuman puute sekä asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys tukivat 1.2.2006 tapahtuneen tapaturman sekä oireiston ja masennuksen syy-yhteyttä.
Korkein oikeus katsoi, että A:n neuropsykologiset oireet ja masennus ovat todennäköisessä syy-yhteydessä hänelle 1.2.2006 sattuneeseen työtapaturmaan ja siinä saatuun aivovammaan. Näin ollen A oli oikeutettu tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen.
Korkein oikeus kumosi vakuutusoikeuden päätöksen ja määräsi vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle työtapaturmassa aiheutuneesta aivovammasta johtuvasta oireistosta ja masennuksesta tapaturmavakuutuslain mukaisen korvauksen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa