» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa C oli ostanut A:lta ja B:ltä tontin ja sillä olevat rakennukset. Rakennuksissa myöhemmin ilmeni kosteusvaurioita, minkä johdosta C nosti kanteen käräjäoikeudessa kaupan purkamiseksi. A ja B olivat vastustaneet kannetta vedoten siihen, ettei kiinteistössä ole virheitä, joiden takia kauppa pitäisi purkaa tai heidän maksaa korvauksia. Käräjäoikeus tuomiossaan kuitenkin purki kiinteistökaupan, velvoitti A:ta ja B:tä palauttamaan kauppahinnan ja maksamaan tapahtuneesti erinäisiä korvauksia yhteisvastuullisesti. Tapauksessa oli riidatonta, että C oli ostanut tontin ja sillä olevat rakennukset A:lta ja B:ltä. Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.
A ja B ovat hakemuksessaan pyytäneet, että Korkein oikeus purkaisi Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomion korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla. He vaativat tuomion purkamista oikeudenkäynnissä tapahtuneen erehdyksen vuoksi ja vetosivat oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:ään: sen mukaan jos jotakuta on oikeudenkäynnissä käsitelty toisena henkilönä taikka väärällä nimellä, voidaan lainvoimat saanut tuomio tapahtuneen erehdyksen oikaisemiseksi riippumatta määräajasta. He siis hakemuksessaan kertoivat, ettei B ollut puretun kaupan kiinteistön omistaja eikä myyjä. Samalla he viittasivat myös KKO 1979 II 26 ennakkopäätökseen. Antamassaan vastauksessaan C on kuitenkin esittänyt, ettei B:tä oltu käsitelty oikeudenkäynnissä toisena henkilönä taikka väärällä nimellä lain tarkoittamalla tavalla. Kumpikaan heistä (A tai B) ei käräjäoikeudessa myöskään ole väittänyt, että he olisivat vääriä vastaajia kanteeseen.
Korkein oikeus otti kantaa viitattuun ennakkopäätökseen KKO 1979 II 26 ja sanoi, ettei tässä tapauksessa tilanne ole tässä samanlainen. Se myös totesi, että oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 11 §:n säännös koskee myös ainoastaan siinä mainittuja tilanteita eikä tämä ole sellainen. Tämän nojalla ei siis ainakaan ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus otti myös kantaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n § momentin 3 tai 4 kohtaan, jonka mukaan riita-asiassa annettu tuomio, joka on saanut lainvoimaan, voidaan purkaa mikäli tuomio perustuu ilmeisesti väärän lain soveltamiseen. Käräjäoikeudella antamassa vastauksessa A ja B ovat myöntäneet myyneensä kiinteistön C:lle ja näin ollen tunnustaneet olevansa kaupan osapuolia oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n § momentin mukaisesti. Tuomiota ei siis ole perustettu väärän lain soveltamiseen.
Korkein oikeus on todennut, että kaupan osapuolet ovat olleet helposti havaittavissa asiakirjoissa, A:lla ja B:llä on ollut lainopillinen asiamies kaupan purkamisessa ja A:ta on kuultu asiassa vielä todistelutarkoituksessa. Näihin vedoten, korkein oikeus on todennut, ettei asiassa ole esitetty sellaisia syitä, joiden perusteella A ja B voisivat ylimääräisessä muutoksenhaussa vedota siihen, ettei B olisi myyjänä vastuussa kiinteistönkaupassa. Näin ollen perusteita tuomion purkamiselle ei ole ja hakemus hylätään.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa