» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2012:4 oli kysymys siitä, oliko A syyllistynyt tuhotyöhön. A oli sytyttänyt tienreunassa olleen auton palamaan bensiinillä, jonka jälkeen hän oli poistunut paikalta. Auton ympärillä oli ollut lehtimetsää. A:n tuleen sytyttämä auto oli palanut rajusti ja myös sen ympärillä olevia puita oli syttynyt palamaan. Sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat A:n syyllistyneen tuhotyöhön. A vaati korkeimmalle oikeudelle tekemässään valituksessa tuhotyötä koskevan syytteen hylkäämistä sekä korvausvelvollisuudesta vapauttamista. Rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, joka sytyttää tulipalon siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, on tuomittava tuhotyöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Lain esitöissä (HE 94/1993 vp s. 119 – 120) on katsottu vaaran olevan yleinen silloin, kun se ei uhkaa pelkästään yhtä tiettyä henkilöä tai tiettyjä henkilöitä. Vaaran täytyy kohdistua ennalta rajoittamattomaan joukkoon ihmisiä. Korkeimman oikeuden mukaan yleisestä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaarasta voi olla kyse silloin, kun vaaravyöhykkeellä on tarpeeksi arvokasta omaisuutta, jonka tuhoutumista tai vahingoittumista voidaan pitää tekotilanteessa mahdollisena. Korkein oikeus on viitannut perusteluissaan hallituksen esitykseen (HE 94/1993 vp s. 120), jonka mukaan taloudellisen vahingon vaara olisi mahdollista katsoa tuhotyöksi vain poikkeuksellisesti ja tällöinkin siitä aiheutuneiden kulujen tulisi olla miljoonia. Korkein oikeus on viitannut perusteluissaan myös ratkaisuun KKO 2003:53, jossa asuinkerrostalon pysäköintipaikalla on ollut auto, jonka alla on räjähtänyt pommi. Kyseisessä ratkaisussa korkein oikeus on todennut, että jos vaara on yleinen, etukäteen ei ole mahdollista tietää, kenen henki tai terveys on uhattuna tai alttiina vaaralle. Korkeimman oikeuden mukaan lain esitöiden ja aikaisemman oikeuskäytännön perusteella A:n teon ei voitu katsoa olevan omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa. Korkein oikeus katsoi myös, että tulipalosta ei aiheutunut myöskään yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, koska tapauksessa metsäpalon syttymisestä ja leviämisestä laajalle alueelle ei ollut konkreettista ja varteenotettavaa vaaraa. Näin ollen korkein oikeus hylkäsi syytteen tuhotyöstä. Korkein oikeus ei kuitenkaan vapauttanut A:ta korvausvelvollisuudesta vakuutusyhtiötä kohtaan aiheuttamastaan vahingosta, koska korkein oikeus katsoi auton sytyttämisen olleen tahallista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa