» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa yhtiön läheiset olivat antaneet takauksen yhtiön velasta eräälle velkojalle. Ennen konkurssia yhtiö maksoi velan, jolloin takaajat vapautuivat takausvastuustaan. Maksua ja siitä seurannutta takaajien vapautumista takausvastuustaan pidettiin takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 1 ja 5 §:n nojalla järjestelynä, jolla oli sopimattomasti suosittu takaajia muiden velkojien kustannuksella. Takaajat olivat velvollisia korvaamaan vastuunsa arvon konkurssipesälle riippumatta siitä, olisiko maksu ollut peräytettävissä velkojalta.
Asiassa oli kysymys siitä, oliko maksu peräytettävissä takaisinsaantilain 5 §:n nojalla takaajilta huomioon ottaen takaisinsaantilain 19 §:n ja 21 §:n 2 momentin säännökset sekä se, ettei asiassa ole selvitetty, olisiko maksu voitu peräyttää myös yhtiöltä.
Takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi peräytyy muun muassa, jos sillä on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella. Lisäksi edellytetään, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen ja että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton. Jos oikeustoimen osapuolena on velallisen läheinen, olettama 2 momentin mukaan on, että tämä on tiennyt edellä mainituista velallisen maksukyvyttömyyteen ja oikeustoimen sopimattomuuteen liittyvistä seikoista. Takaisinsaantilain 1 §:n mukaan se, mitä takaisinsaantilaissa säädetään oikeustoimesta, koskee myös menettelyä, järjestelyä tai muuta toimenpidettä, joka on vaikutukseltaan oikeustoimeen rinnastettava.
Takaajien keskeinen asema yhtiön päätöksenteossa ja yhtiön taloudellinen tila huomioon ottaen sekä maksujen jakautuman perusteella on ilmeistä, että toisen yhtiön saatava oli maksettu kokonaan sen vuoksi, että takaajat vapautuivat näin takausvastuustaan tälle yhtiölle. Jollei velkaa olisi maksettu, he olisivat takaajina joutuneet sen maksamaan ja tällä perusteella tulleet yhtiön velkojiksi. Yhtiön konkurssissa he olisivat saaneet takautumissaatavalleen saman jako-osuuden kuin muutkin velkojat. Kysymyksessä olevalla maksujärjestelyllä takaajat ovat välttäneet velkoja-aseman konkurssissa. Heitä on siten suosittu muiden velkojien kustannuksella. Järjestely on tehty konkurssin vaikutusten kiertämiseksi, joten suosiminen on ollut sopimatonta. Korkein oikeus katsoo, että riippumatta siitä, onko maksulla tarkoitettu suosia myös tätä maksun saavaa yhtiötä, kysymyksessä on takaajien suosimiseksi tehty oikeustoimeen rinnastettava järjestely.
Takaajat eivät ole saattaneet todennäköiseksi, etteivät he tienneet tai ettei heidän olisi pitänytkään tietää yhtiön maksukyvyttömyydestä ja maksujärjestelyn sopimattomuudesta. Näin ollen edellytykset järjestelyn peräyttämiseen takaisinsaantilain 5 §:n nojalla täyttyvät.
Takaajat ovat kuitenkin katsoneet, ettei suoritusta voida peräyttää heiltä huomioon ottaen takaisinsaantilain 19 §:n 1 momentin ja 21 §:n 2 momentin säännökset sekä sen, ettei asiassa ole selvitetty, oliko maksu peräytettävissä maksun saaneelta yhtiöltä. Takaisinsaantilain 19 §:n 1 momentin mukaan milloin kolmas henkilö on asettanut velallisen velasta vakuuden ja tämä vakuus on velvoitteen täyttämisen johdosta palautettu hänelle, velkoja on suorituksen peräytyessä velvollinen palauttamaan vain vakuuden arvon ylittävän osuuden, mikäli hän ei voi saada vakuutta takaisin eikä hän vakuuden palauttaessaan tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Lainkohdan mukaan säännöstä on vastaavasti sovellettava, milloin joku on mennyt takaukseen velallisen velvoitteesta ja velallinen on täyttänyt velvoitteensa. Lain 21 §:n 2 momentissa puolestaan säädetään, että 19 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vakuuden takaisin saanut kolmas henkilö taikka takaaja on velvollinen asettamaan vakuuden uudelleen tai korvaamaan sen arvon velkojalle tai, jos niin vaaditaan, suoraan pesälle. Edellytyksenä tälle on, että maksu, jos se olisi suoritettu hänelle velkojana, voitaisiin tuomita peräytymään.
Lain 21 §:n 2 momentti koskee takaisinsaantiasiassa kolmantena osapuolena olevan takaajan tai muun vierasvelkavakuuden antajan asemaa. Sitä sovelletaan ainoastaan 19 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa, jossa takaisinsaanti estyy kokonaan tai osaksi sen johdosta, että vakuus on palautettu kolmannelle. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2008:46 katsonut, että sanotun 21 §:n 2 momentin mukainen korvauskanne vakuudenantajaa vastaan ei voi menestyä, jos velan maksu ei ole enää peräytettävissä velkojalta takaisinsaantiajan umpeen kulumisen vuoksi. Sanotussa ratkaisussa on myös päädytty siihen, että kanne takaajaa vastaan ei voinut tuon ratkaisun tarkoittamissa olosuhteissa menestyä takaisinsaantilain 5 §:n mukaisella perusteella. Ratkaisun perusteella ja muutoinkaan ei ole kuitenkaan perusteltua päätyä sellaiseen tulkintaan, että takaisinsaantilain 21 §:n 2 momentin takaajaa koskeva korvaussäännös sinänsä sulkisi pois sanotun 5 §:n soveltamisen sellaisessa tapauksessa, jossa takaajaa on hänen hyväkseen tehdyllä maksujärjestelyllä tarkoitettu suosia lainkohdassa tarkoitetuin tavoin. Takaajan korvaus- ja palautusvelvollisuus määräytyy tällöin takaisinsaantivastaajan korvaus- ja palautusvastuuta koskevan takaisinsaantilain 15 §:n mukaisesti ja on riippumaton siitä, olisiko myös velkoja, jolle takaaja on ollut takausvastuussa, velvollinen takaisinsaantilain perusteella palauttamaan saamansa maksun päävelallisen konkurssipesään.
Näin ollen Korkein oikeus katsoi, etteivät takaisinsaantilain 19 §:n 1 momentin ja 21 §:n 2 momentin säännökset sekä se, ettei asiassa ole selvitetty, oliko maksu peräytettävissä maksun saaneelta yhtiöltä, olleet esteenä suorituksen peräyttämiseen takaajilta. Järjestely, jolla takaajat ovat vapautuneet takausvastuustaan, peräytyy takaisinsaantilain 5 §:n nojalla. Järjestelyn peräytyessä he ovat takaisinsaantilain 15 §:n 3 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesälle vastuunsa arvon.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa