» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Käräjäoikeus luki A:n syyksi vaaranmerkintärikkomuksen sillä perusteella, että hän oli vesi- ja viemäriputkityömaan urakoitsijan toimitusjohtajan ja työnjohtajan asemassa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt asianmukaisesti merkitsemättä hengen tai terveyden vaaran laiminlyömällä huolehtia kadulle ja siihen rajoittuville tonteille tehtyjen kaivantojen riittävästä suojaamisesta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
B on 25.11.2011 aamulla noin kello 7 pimeässä kävellyt katua pitkin työmatkallaan. Havaittuaan katualueella olevan kaivannon B on kaivannon kiertääkseen kulkenut viereisen omakotitontin kautta talon kadunpuoleisen seinän viertä myöten ja pudonnut kaivantoon tontin puolella, jolloin hänelle on aiheutunut kylkiluiden murtumia, ruhjevamma keuhkoon ja takaraivoon sekä aristusta kylkien alueelle. A on käräjäoikeudessa tuomittu lainvoimaisesti vaaranmerkintärikkomuksesta sillä perusteella, että hän oli tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättänyt asianmukaisesti merkitsemättä hengen tai terveyden vaaran laiminlyömällä useiden viikkojen ajan ja korjauskehotuksista huolimatta huolehtia kadulle ja siihen rajoittuville tonteille tehtyjen kaivantojen riittävästä suojaamisesta. A on lisäksi tuomittu törkeästä vammantuottamuksesta B:lle aiheutuneiden vammojen vuoksi.
A on kiistänyt törkeää vammantuottamusta koskevan syytteen ja siihen liittyvät korvausvaatimukset sillä perusteella, että kaivanto oli ollut yksityisellä piha-alueella ja että sen suojaaminen tähän nähden oli tehty riittävällä tavalla. Hän oli jättänyt suojaamisen tontin omistajan vastuulle.
Rikoslain mukaan rikoksentekijä on tuomittava törkeästä vammantuottamuksesta, jos vammantuottamuksessa ruumiinvamma tai sairaus aiheutetaan törkeällä huolimattomuudella ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Korkein oikeus katsoi, että A on yhtiönsä vastuuhenkilönä laiminlyönyt saamistaan useista kehotuksista huolimatta sen huolehtimisesta, että kaivannot on suojattu asianmukaisesti ja riittävästi. A:n laiminlyönti on kestänyt pitkään ja hänen menettelynsä on ollut ilmeisen tietoista ja välinpitämätöntä. A:lla on ollut mahdollisuus toimia huolellisemmin ja siten vähentää kaivannoista aiheutuvaa vaaraa.
Korkein oikeus katsoi, että A on aiheuttanut B:n ruumiinvammat törkeällä huolimattomuudella ja rikos on ollut myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa