» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli siitä, pidetäänkö vastaajan hallusta takavarikoituja 60 ampullia istukkahormonia (300 000 IU-mittayksikköä) sekä 450 kappaletta (11 250 milligrammaa) mesterolonia ja 100 kappaletta stanotsololia sisältäviä tabletteja huomattavan suurena määränä dopingainetta.
A:n hallusta oli takavarikoitu rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuja dopingaineita seuraavat määrät: 450 mesterolonia sisältävää tablettia (yhteensä 11 250 milligrammaa), 100 stanotsololia sisältävää tablettia ja 60 ampullia istukkahormonia (yhteensä 300 000 IU-mittayksikköä). Mesteroloni ja stanotsololi ovat synteettisiä anabolisia steroideja, kun taas istukkahormoni on testosteronin tuotantoa ihmisessä lisäävä aine. A oli pitänyt hallussaan mainittuja dopingaineita todennäköisesti tarkoituksenaan levittää niitä laittomasti. Syyttäjän valituksen johdosta kysymys oli siitä, onko A:n hallussa ollut huomattavan suuri määrä dopingainetta ja onko hän syyllistynyt menettelyllään hänen syykseen luetun dopingrikoksen asemesta törkeään dopingrikokseen.
Rikoslain 44 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan dopingrikoksesta tuomitaan se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti. Luvun 7 §:n 1 kohdan mukaisesta törkeästä dopingrikoksesta on kysymys, jos rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä dopingainetta ja dopingrikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Korkein oikeus on ottanut ennakkoratkaisussaan KKO 2008:51 kantaa muun muassa anabolisten steroidien kohdalla niihin seikkoihin, joita tulee ottaa huomioon arvioitaessa dopingaineen huomattavan suurta määrää. Ratkaisussa on lausuttu (kohta 14), että dopingrikoksena rangaistava dopingaineen hallussapito todennäköisesti laittomassa levittämistarkoituksessa jo edellyttää suurien ainemäärien hallussapitoa. Huomattavan suurena määränä on pidettävä näin ollen määrää, joka on selvästi suurempi kuin todennäköiseen levittämistarkoitukseen viittaava määrä. Ratkaisussa on myös viitattu dopingrikoksia koskevaan hallituksen esitykseen (HE 17/2001 vp s. 42), jonka mukaan huomattavan suuri määrä voisi olla kysymyksessä, kun dopingainetta riittäisi myytäväksi kymmenelle henkilölle muutaman kuukauden käyttöä varten. Mainitussa ennakkoratkaisussaan Korkein oikeus on katsonut (kohta 15), että sen arvioiminen, onko dopingrikoksen kohteena olevan dopingaineen määrää pidettävä huomattavan suurena, on syytä perustaa siihen, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät. Ratkaisussa on edelleen todettu (kohta 9), että yhden käyttöjakson tyypillisenä pituutena voidaan pitää noin kahden kuukauden aktiivista dopingaineiden käyttöä ja tätä seuraavaa noin kahden kuukauden taukoa eli noin neljän kuukauden ajanjaksoa.
Istukkahormonia käytetään asiassa esitetyn selvityksen mukaan yleensä saman käyttöjakson aikana kuin anabolisia steroideja. Ratkaisusta KKO 2008:51 ilmenevät periaatteet on siten otettava huomioon arvioitaessa tässä tapauksessa sitä, onko kysymyksessä ollut huomattava suuri määrä dopingainetta. Arvioinnissa on syytä ottaa lähtökohdaksi nytkin se, kuinka moneen keskimääräiseen käyttöjaksoon dopingaineet riittäisivät. Sille, mitä A ja kanssavastaajana asiassa ollut henkilö ovat kertoneet dopingaineiden käyttämisestään, ei voida tässä arvioinnissa antaa ratkaisevaa merkitystä. Mainitun lähtökohdan lisäksi voidaan ottaa huomioon, tapahtuuko dopingaineiden hallussapito pelkästään levittämistarkoituksessa, jolloin kysymys on useimmiten ammattimaisesta rikollisuudesta, vai liittyykö hallussapitoon mittavaa aineiden omaa käyttöä. Merkitystä voidaan antaa myös sille seikalle, miten vaarallisista dopingaineista on kysymys. Nämä seikat voivat vaikuttaa dopingrikoksen kokonaisarviointiin (dopingrikos vai törkeä dopingrikos), mutta niillä on merkitystä myös arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä huomattavan suuri määrä dopingainetta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan anaboliset steroidit riittäisivät väärinkäyttöön noin 32,5 vuorokaudeksi. Samassa lausunnossa on todettu, että istukkahormonia voidaan urheilun yhteydessä käyttää ensinnäkin lihaksia rakentavasti ja voimaa antavasti, koska istukkahormoni lisää testosteronin erittymistä kiveksistä. Toiseksi niissä tapauksissa, joissa lihaksia kasvatetaan anabolisilla steroideilla, istukkahormonilla pyritään ehkäisemään ja hoitamaan anabolisten steroidien käyttämisestä aiheutuvaa omaa hormonilamaa.
Lausunnon mukaan istukkahormonia käytetään edellä mainittuun tarkoitukseen yleensä käyttöjakson aikana 2 500 - 5 000 IU:n määrä kuukaudessa kehon oman hormonituotannon lamaantumisen estämiseksi ja 10 000 - 20 000 IU:n määrä käyttöjakson yhden tai kahden viimeisen viikon aikana kehon oman hormonituotannon käynnistämiseksi. Istukkahormonien käyttömäärät vaihtelevat yksilöllisesti sen mukaan, kuinka suuria määriä anabolisia steroideja käytetään. Lausunnossa on todettu vielä, että istukkahormonien keskimääräinen väärinkäyttömäärä on 200 IU vuorokaudessa ja että 300 000 IU:n määrä riittäisi yhdelle henkilölle hieman yli neljän vuoden yhtämittaiseen käyttöön.
Ottaen huomioon ratkaisusta KKO 2008:51 ilmenevät periaatteet ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunto, A:n hallussa olleet anaboliset steroidit olisivat riittäneet aktiivisessa dopingainekäytössä selvästi alle yhteen käyttöjaksoon, kun käyttöjaksoksi katsotaan 60 vuorokautta. Istukkahormonien osalta asiassa oli esitetty erilaisia arvioita siitä, mikä on hormonien keskimääräinen väärinkäyttömäärä käyttöjakson aikana. Arvioiden perusteella oli pääteltävissä, että määrät vaihtelevat neljän kuukauden käyttöjakson aikana 15 000 - 30 000 IU:n välillä. Tällöin voidaan arvioida 300 000 IU:n istukkahormonimäärän riittävän 10 - 20 henkilölle yhteen käyttöjaksoon.
Sanotuin tavoin laskettuna 300 000 IU:n istukkahormonimäärä voisi siten tarkoittaa kohdassa 4 mainitussa hallituksen esityksessä ilmaistun periaatteen mukaan huomattavan suurta määrää dopingainetta. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon myös se, että A on itse käyttänyt samanaikaisesti kysymyksessä olevia dopingaineita, joten kaikki takavarikkoon otetut dopingaineet eivät ole olleet hänen hallussaan levittämistarkoituksessa. Hänellä voidaan katsoa olleen omaa käyttöä varten sellainen määrä dopingaineita, jotka olisivat riittäneet keskimäärin muutamaan käyttöjaksoon. Lisäksi istukkahormonia ei sellaisenaan voida pitää terveydelle niin vaarallisena aineena kuin esimerkiksi anabolisia steroideja, joten vaarallisiin dopingaineisiin verrattuna suhteellisesti suurempaakaan istukkahormonimäärää ei välttämättä tule pitää huomattavan suurena määränä dopingainetta.
Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoi, ettei kohdassa 1 mainittua dopingainemäärää ole pidettävä rikoslain 44 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna huomattavan suurena määränä dopingainetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa