» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa käräjäoikeudessa oli kyse siitä, tuleeko isä E:lle maksettavaksi määrättyä elatusapua alentaa isän vaatimuksesta. Lapset olivat vastauksessaan vaatineet, että asiaan sovelletaan Saksan lakia, koska lapset ovat muuttaneet sinne ja Saksan lain soveltaminen johtaa heidän etunsa kannalta parhaimpaan lopputulokseen. Isä katsoi, että asiaan sovelletaan Suomen lakia. Käräjäoikeus ratkaisi välituomiolla kysymyksen soveltuvasta laista ja antoi ratkaisuun muutoksenhakuohjauksen. Käräjäoikeuden mukaan elatusvelvoitteisiin sovelletaan Haagin pöytäkirjaa. Tämän takia asiassa sovelletaan Suomen lakia. Lapset valittivat hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Lapset valittivat korkeimpaan oikeuteen vaatien muutosta hovioikeuden ratkaisuun sekä käräjä- ja hovioikeuden ratkaisujen kumoamista. Lisäksi he vaativat, että asiassa sovelletaan Saksan lakia. Isä kiisti vastauksessaan muutosvaatimukset lausuen, että asiaan sovelletaan Suomen lakia. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä oli, onko lainvalintaa koskeva kysymys saatu ratkaista välituomiolla ja onko siihen voitu antaa muutoksenhaku ohjaus. Jos vastaus on myöntävä, kysymyksenä lisäksi on, sovelletaanko asiaan Suomen vai Saksan lakia.
Oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin voi riita-asiassa välituomiolla asianosaisen pyynnöstä erikseen ratkaista sellaisen asiassa esitetyn samaa vaatimusta koskevan kysymyksen, jonka selvittämisestä vaatimuksen ratkaiseminen muilta osin riippuu. Lain esitöissä esimerkkinä on vanhentumisväitteen ratkaiseminen ennen maksuväitettä. Välituomioon saa erikseen hakea muutosta vain, mikäli asia käsittely muilta osin on välituomion antamisen johdosta tarpeetonta. Muuten muutosta saa hakea ainoastaan haettaessa muutosta lopulliseen asian ratkaisuun. Korkein oikeus viittasi tapaukseen KKO 2007:74. Sen mukaan lainvalintakysymykseen tuomioistuin ottaa kantaa jo valmisteluvaiheessa ennen pääkäsittelyä tai prosessinjohtoon kuuluvana menettelynä ratkaisemalla sitä koskevan kysymyksen päätöksellä. Tällä ei tarkoiteta välituomiota, vaan 25 luvun 1 §:n 3 momentin oikeudenkäynnin aikana tehtyä ratkaisua, johon ei saa hakea muutosta. Mainitun tapauksen ratkaisussa korkein oikeus on todennut, ettei sovellettavan lain valinta ole sellainen asia, joka voisi olla välituomion kohteena. Edellä mainitussa tapauksessa käräjäoikeuden olisi pitänyt välituomion jälkeen jatkaa muilta osin asian ratkaisemista. On kuitenkin tilanteita, joissa voidaan kuvitella, että lain valintaa koskevan kysymyksen ratkaisemisen takia muun osan käsittely osoittautuu tarpeettomaksi. Tällöin välituomiolla voitaisiin ratkaista lainvalintakysymys ja siihen saisi hakea erikseen muutosta valittamalla.
Tässä tapauksessa kyse ei ole tilanteesta, jossa välituomion takia asian enempi käsittely olisi ollut tarpeetonta. Käräjäoikeus ei olisi saanut ratkaista välituomiolla kysymystä sovellettavasta laista eikä antaa muutoksenhakuohjausta ratkaisuun. Hovioikeus ei olisi saanut ottaa kantaa sovellettavaa lakia koskevaan kysymykseen. Sen sijaan sen olisi tullut todeta, ettei välituomiota sovellettavasta laista saanut antaa. Näin ollen hovioikeuden ratkaisu tulee poistaa ja asia palautettava käräjäoikeuteen.
Niin kuin edellä on kerrottu, sovellettavaa lakia koskevat asiat ovat osa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä käräjäoikeudessa. Mahdollinen virhe lainvalinnassa on näin ollen mahdollista oikaista käräjäoikeudessa, koska se ei ole sidottu aikaisempaan virheellisesti välituomioon nimettyyn ratkaisuun. Korkein oikeus poisti hovioikeuden päätöksen eikä siinä esitetyt kannanotot sido asian jatkokäsittelyä. Edellä mainituista syistä Korkein oikeus ei ota kantaa tässä vaiheessa siihen, onko asiassa sovellettava Saksan vai Suomen lakia. Korkein oikeus poisti käräjäoikeuden antaman muutoksenhakuosoituksen sekä hovioikeuden tuomion. Asia palautettiin käräjäoikeuteen asian käsittelyä varten.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa