» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2015:54 oli kysymys siitä, voitiinko rahanpesun kohteena ollut paritalo-osuus tuomita Verohallinnolle vahingonkorvauksena rahanpesun esirikoksella aiheutetusta vahingosta. Käräjäoikeus oli tuominnut B:n törkeästä veropetoksesta (esirikos) ja A:n törkeästä rahanpesusta. Lisäksi käräjäoikeus oli tuominnut rahanpesun kohteena olleen A:n omistaman paritalo-osuuden valtiolle menetetyksi. Verohallinto oli valittanut hovioikeuteen vaatien, että paritalo-osuus kohdistettaisiin ensisijaisesti vahingonkorvauksena Verohallinnon niiden korvaussaatavien kattamiseksi, jotka olivat syntyneet esirikoksesta eli törkeästä veropetoksesta. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Verohallinto valitti edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Rikoslain 32 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan omaisuus, joka on ollut rahanpesun kohteena, on tuomittava valtiolle menetetyksi. Kyseiseen pykälään on 1.5.2012 voimaan tulleella lailla lisätty uusi momentti, jonka mukaan rahanpesun kohteena ollut omaisuus voidaan valtiolle menetetyksi tuomitsemisen asemesta tuomita esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena, jos omaisuus on laadultaan tähän sopivaa eikä vahingonkorvausta tai edunpalautusta hänelle ole suoritettu. Omaisuus on joka tapauksessa tuomittava menetetyksi, jollei se ole laadultaan sopivaa tai sitä ei voida tuomita loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena laissa tarkoitetun esteen vuoksi.
Koska kyseinen uusi momentti ei ollut voimassa A:n syyksi luetun törkeän rahanpesun tekoaikana, oli Korkeimman oikeuden ensin ratkaistava, sovelletaanko asiassa vanhaa vai uutta lakia. Lain mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Tätä lievemmän lain periaatetta on Korkeimman oikeuden mukaan perusteltua soveltaa myös menettämisseuraamuksen tuomitsemiseen, sillä menettämisseuraamus on rikokseen perustuva seuraamus. Korkein oikeus totesi uuden säännöksen mahdollistavan sen, ettei rahanpesun kohteena ollutta omaisuutta tuomita valtiolle menetetyksi. Korkeimman oikeuden mukaan omaisuuden tuomitsemista esirikoksella loukatulle vahingonkorvauksena tai edunpalautuksena oli pidettävä rikosoikeudellisesti lievempänä kuin omaisuuden menettämistä valtiolle, joten asiassa oli sovellettava uutta säännöstä.
B:n syyksi luetusta törkeästä veropetoksesta eli esirikoksesta Verohallinnolle aiheutunut vahinko on ollut taloudellinen ja ilmennyt saamatta jääneinä veroina. Korkeimman oikeuden mukaan lain esityöt viittaisivat siihen, että laadultaan sopivana vahingonkorvauksena tällaisesta vahingosta voisi tulla kysymykseen lähinnä vain rahasuoritus. Toisaalta Korkein oikeus totesi, ettei laissa tai sen esitöissä ole kuitenkaan nimenomaisesti määritelty, mitä omaisuuden laadullisella sopivuudella tarkoitetaan. Kysymystä harkittaessa on siten Korkeimman oikeuden mukaan perusteltua kiinnittää huomiota myös lainkohdan eri tulkintavaihtoehtojen mahdollisiin seurauksiin.
Kiinteistön määräosan tai muun vastaavan omaisuuden tuomitseminen vahingonkorvauksena taloudellisesta vahingosta tarkoittaisi sitä, että omaisuus tulisi ensin realisoida, tai että tuomioistuin määräisi menettämisseuraamuksen tuomitessaan samalla sillä tehtävän suorituksen suuruuden. Korkein oikeus korosti, ettei tarkoituksenmukaisena ylipäätään voida pitää sitä, että vahingonkorvauksena asianomistajalle tuomittavan omaisuuden arvon määrittäminen johtaisi rikossyytettä koskevan oikeudenkäynnin huomattavaan laajentumiseen. Arvon määrittämiseen liittyvä selvitystarve puoltaisi siten arviota, jonka mukaan muu omaisuus kuin raha ei olisi sopiva asianomistajalle tuomittavaksi. Korkeimman oikeuden mukaan huomioon oli otettava myös se, että rahanpesun kohteena olleen omaisuuden tuomitseminen menetetyksi valtiolle ei tarkoita sitä, ettei esirikoksella loukattu voisi saada sen arvosta suoritusta saatavalleen. Näin ollen Korkein oikeus katsoi, ettei paritalo-osuus ole laadultaan sopiva tuomittavaksi Verohallinnolle vahingonkorvauksena taloudellisesta vahingosta, joka sille oli esirikoksella aiheutunut. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa