» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. Syytteen mukaan A ja B olivat 13.11.2007 Turun käräjäoikeudessa todistajina kuultaessa kertoneet totuudenvastaisesti seuraavasti:
A oli kertonut, että hän on keskustellut B:n kanssa X:stä lukion biologian ja maantieteen lehtorin virantäyttöön liittyen ensimmäisen kerran 4.8.2005 ja että opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston kokouksessa kesäkuussa kenelläkään ei ollut mitään lippua, lappua tai muistiinpanoja tai kirjelmää, mikä olisi luettu. Todellisuudessa A oli keskustellut B:n kanssa X:stä sanottuun virantäyttöön liittyen jo ennen jaoston kokousta 14.6.2005 ja tässä kokouksessa lukenut kirjelmän, jossa oli kuvattu X:n työuraa.
B oli kertonut, että hän oli keskustellut A:n kanssa X:stä sanottuun virantäyttöön liittyen ensimmäisen kerran 4.8.2005, vaikka todellisuudessa B oli keskustellut A:n kanssa X:stä virantäyttöön liittyen jo ennen opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston kokousta 14.6.2005. B oli myös kertonut tiedustelleensa KS:ltä tämän halukkuutta toimia B:n viransijaisena lukuvuonna 2004 - 2005 ennen JA:n nimittämistä kyseiseen tehtävään. Vielä B oli kertonut, että X:n tehtävänä lukiossa oli ollut alusta asti toimia päätoimisena opinto-ohjaajana, vaikka todellisuudessa X oli toiminut lukiossa päätoimisena biologian ja maantiedon tuntiopettajana.
Käräjäoikeus hylkäsi syytteen A:n osalta näyttämättömänä. B:n käräjäoikeus tuomitsi perättömästä lausumasta tuomioistuimessa 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus tuomitsi A:n 60 päivän sekä B:n 80 päivän vankeusrangaistukseen.
Rikoksesta epäillyn oikeus sekä esitutkinnassa että muussa viranomaismenettelyssä vaieta ja olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen on osa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja Suomen perustuslaissa turvattua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä niin sanottu itsekriminointisuoja tarkoittaa sitä, ettei rikoksesta syytettyä tai epäiltyä saa pakottaa tai painostaa myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämisessä.
Korkein oikeus katsoi, että todistelua käräjäoikeudessa vastaanotettaessa kysymys on A:n ja B:n osalta ollut itsekriminointisuojan tarkoittamasta tilanteesta. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että A:n ja B:n asema käräjäoikeudessa kuitenkin on ollut sellainen, että on voitu edellyttää heidän noudattaneen velvollisuutta puhua todistajina totta. Korkein oikeus katsoi, että A:n ja B:n itsekriminointisuojaa ei ole heitä todistajina kuultaessa loukattu tai että perätöntä lausumaa koskeva rangaistussäännös tulisi rikoslaissa tarkoitetusta syystä jättää soveltamatta. A ja B ovat näin ollen syyllistyneet kumpikin perättömään lausumaan tuomioistuimessa. Hovioikeuden tuomiota ei muutettu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa