» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:38 oli kysymys riita-asian ratkaisemisesta käräjäoikeudessa pelkästään kirjallisen valmistelun perusteella toimittamatta lainkaan pääkäsittelyä. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n mukaan riitainen asia voidaan ratkaista yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellytä pääkäsittelyn toimittamista eikä kukaan asianosaisista vastusta asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä. Käräjäoikeus katsoi, että asia oli laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen edellyttänyt pääkäsittelyn toimittamista. Lisäksi asianosaiset olivat pyytäneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä, joten käräjäoikeus ratkaisi riita-asian pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisessa menettelyssä. Pääasiaratkaisussaan käräjäoikeus kumosi perinnönjaon ja määräsi pesänjakajan toimittamaan uuden jaon.
H ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että pesänjakajan toimittama ositus ja perinnönjako pysytetään. Päinvastoin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, että asia oli laadultaan sellainen, ettei käräjäoikeuden olisi tullut ratkaista sitä kirjallisessa valmistelussa pääkäsittelyä toimittamatta. Hovioikeuden mukaan h:n ja hänen myötäpuoltensa valituksessa oli vedottu kirjallisten todisteiden lisäksi myös henkilötodisteluun ja kysymys oli myös näytöstä. Asianosaisten kannanotoista huolimatta tuomioistuimen tuli hovioikeuden mukaan viran puolesta ratkaista asian oikea käsittelyjärjestys. Asian käsittelyssä oli näin ollen tapahtunut menettelyvirhe. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja palautti asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siten siitä, onko käräjäoikeus menetellyt virheellisesti, kun se on ratkaissut asian oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 27 a §:n nojalla yksin kirjallisen valmistelun perusteella toimittamatta pääkäsittelyä. Koska asianosaiset eivät olleet vastustaneet asian ratkaisemista kirjallisessa menettelyssä, arvioitavaksi käytännössä jäi, oliko asia ollut laadultaan sellainen, ettei sen ratkaiseminen ole edellyttänyt pääkäsittelyn toimittamista käräjäoikeudessa.
Korkein oikeus totesi, että asianosaiset ovat jo jakotoimituksessa ja sen jälkeen käräjäoikeuden kirjallisessa valmistelussa saanet esittää käsityksensä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisistä testamentin ja oikeussääntöjen tulkintaa koskevista kysymyksistä. Korkeimman oikeuden mukaan pääkäsittelyn toimittaminen jo esitettyjen kannanottojen suullista toistamista varten vastoin asianosaisten tahtoa ei ole ollut perusteltua. Lisäksi jutun tosiseikasto on ollut riidaton ja epäselvyys on koskenut ainoastaan asian oikeudellista arviointia. Korkein oikeus viittasi ratkaisunsa perusteluissa erityisesti säännöksen tarkoitukseen. Lain esitöiden mukaan pääkäsittelyn järjestäminen ei nimittäin ole itsetarkoitus eikä perusteltua silloin, kun ratkaisu on tehtävissä yksinkertaisempaa menettelymuotoa noudattaen.
Korkein oikeus siis katsoi, ettei käräjäoikeus ollut menetellyt virheellisesti jättäessään pääkäsittelyn toimittamatta. Kysymyksen arviointiin ei Korkeimman oikeuden mukaan myöskään vaikuttanut se hovioikeuden esiin tuoma seikka, että H ja hänen myötäpuolensa olivat hovioikeudessa nimenneet henkilötodistelua. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja palautti asian Itä-Suomen hovioikeuteen, jonka on omasta aloitteestaan otettava asia uudelleen käsiteltäväkseen ja, ottaen huomioon palautuksen syy, siinä laillisesti meneteltävä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa