» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:2016:55 oli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen arvioinnista. Perintäyhtiö oli pannut vireille samana päivänä kahdella eri haastehakemuksella kaksi velkomuskannetta A:ta vastaan. Yhtiön ilmoituksen mukaan molemmat asiat olivat riidattomia. Yhtiö oli vaatinut A:n velvoittamista maksamaan luottokorttisaatavan pääomamäärän Nordea Rahoitus Suomi Oy:lle 2239,74 euroa sekä korkoja ja kuluja 226,21 euroa sekä edelleen 60 euron ja 110 euron oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Toinen kanne koski A:n velvoittamista maksamaan Stockmann Oyj Abp:lle saatavien pääomamäärän 550,40 euroa sekä korkoja ja kuluja 125,70 euroa sekä edelleen 60 euron ja 80 euron oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen.
Käräjäoikeus käsitteli asiat yhdessä ja antoi yhteisen ratkaisun. Käräjäoikeus hyväksyi yhtiön vaatimukset lukuun ottamatta toisen asian oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta. Käräjäoikeus oli katsonut, että yhtiön nostama toinen kanne oli ollut tarpeeton, koska yhtiö olisi voinut esittää kaikki vaatimuksensa yhdessä haastehakemuksessa. Näin ollen toisen haastehakemuksen oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus oli ollut selvästi perusteeton. Yhtiö valitti hovioikeuteen. Yhtiön mukaan käräjäoikeuden ei olisi tullut käsitellä kahdella eri kanteella vireille tulleita asioita yhdessä eikä ratkaista niitä yhdellä ratkaisulla. Hovioikeus hylkäsi yhtiön valituksen ja hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun perusteluineen. Korkeimmassa oikeudessa arvioitavana oli näin ollen se, oliko käräjäoikeus voinut viran puolesta yhdistää kanteiden käsittelyn sekä antaa niissä yhteisen ratkaisun ja hylätä toisessa asiassa yhtiön esittämän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 1 §:n mukaan kantajan samaa vastaajaa vastaan samanaikaisesti nostamat eri kanteet on käsiteltävä samassa oikeudenkäynnissä, jos ne johtuvat olennaisesti samasta perusteesta. Saman lain ja luvun 6 §:n 1 momentin mukaan samojen tai eri asianosaisten väliset asiat voidaan myös muissa tapauksissa käsitellä samassa oikeudenkäynnissä, jos se edistää asioiden selvittämistä. Korkein oikeus totesi, että lain esitöissä on kiinnitetty asioiden yhdessä käsittelemisen osalta pääosin muihin kuin summaarisiin riita-asioihin. Yhdistäminen voi kuitenkin olla perusteltua tarkoituksenmukaisuus- taikka kustannussyistä. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 c§:n 1 momentin mukaan velkomusta koskevassa asiassa, joka ratkaistaan valmistelua jatkamatta yksipuolisella tuomiolla, tuomioistuimen tulee viran puolesta arvioida vastapuolen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrä huomioiden haastehakemuksen edellyttämä tarpeellisen työn määrä, saatavan suuruus sekä välttämättömät kulut.
Lähtökohtaisesti kantajalle maksettavaksi tuomittavat oikeudenkäyntikulut määrätään oikeusministeriön antaman asetuksen taksojen mukaan. Tuomioistuin voi kuitenkin viran puolesta arvioida vastaajan maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää ja myös poikkeustapauksessa hylätä kantajan esittämän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kokonaan tai osaksi. Korkeimman oikeuden mukaan koska yhtiön vireille panemat kanteet oli käsitelty yhdessä ja niistä annettu vain yksi ratkaisu, yhtiön vaatimus A:n velvoittamisesta maksamaan myös toisen haastehakemuksen vastaava 60 euron oikeudenkäyntimaksu oli selvästi perusteeton.
Yhtiö oli korkeimmassa oikeudessa todennut, että syynä kahteen eri haastehakemukseen oli ollut se, että kanteet olivat perustuneet eri velkojien toimeksiantoihin eikä yhteisen kanteen käyttämisestä ollut sovittu toimeksiantajien kanssa. Yhtiöllä ei ollut velvollisuutta panna kanteita vireille samalla haastehakemuksella eikä yhden haastehakemuksen vireille paneminen olisi vaikuttanut yhtiölle haastehakemusten laatimiseen ja muiden perintätoimenpiteiden edellyttämän työn sekä kulujen määrään. Näin korkein oikeus päätyi katsomaan, että kanteiden vireillepanolle nimenomaan kahdella eri haastehakemuksella oli ollut yhtiön näkökulmasta asiallinen peruste eikä tarkoituksena ollut keinotekoisesti kasvattaa perittäviä oikeudenkäyntikuluja. Näin ollen vaatimus 80 euron oikeudenkäyntikulukorvauksesta ei ollut ollut selvästi perusteeton oikeudenkäymiskaaren tarkoitetulla tavalla, että käräjäoikeus olisi voinut hylätä sen viran puolesta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa