» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
H oli ollut määräaikaisesti osan aikaa lomautettuna 27.7.2009 lukien, mutta hänen kokoaikainen yhdenjaksoinen lomautuksensa oli alkanut vasta marraskuussa 2009. H oli irtisanonut työsopimuksensa päättymään välittömästi oltuaan lomautettuna 27.7.2009 lukien eli vähintään 200 päivää. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että H oli ollut lomautettuna alle 200 päivää eikä näin ollen ole oikeutettu irtisanomisajan palkkaan.. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Hovioikeus taas katsoi, että lomautus oli kestänyt yli 200 päivää ja velvoitti yhtiön maksamaan H:lle irtisanomisajan palkan, odotusajan palkkaa sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Työsopimuslain mukaan, jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa. Korkeimman oikeuden mukaan säännös koskee sanamuotonsa mukaan tilanteita, joissa lomautus on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään 200 päivää. Säännöksen sanamuoto viittaa siihen, että lomautusjaksojen väliin osuvat työntekojaksot keskeyttävät 200 päivän kulumisen. Poikkeuksen tästä kuitenkin muodostavat tilanteet, joissa lomautusjaksoa kokonaisuutena tarkastellen lomautuksen aikainen työssäolo muodostaa vain hyvin vähäisen osan säännönmukaisesta työajasta tai joissa työnantajan tarkoituksena on kiertää säännöstä.
Korkein oikeus katsoi, että ei ole näytetty, että yhtiö olisi lomautusjakson aikana teettänyt H:lla työtä tarkoituksenaan kiertää 200 päivän sääntöä. H:n määräaikainen lomautus on sittemmin muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi kokoaikaiseksi lomautukseksi 1.2.2010. H irtisanoutui 7.5.2010, joten hän ei ole lomautuksen vuoksi ollut yhtäjaksoisesti pois töstiä yli 200 päivää. Näin ollen H:lle ei ole syntynyt oikeutta irtisanomisajan palkkaan. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja hylkäsi kanteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa