» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1980-II-41 oli kysymys perinnönjakoa koskevasta riidasta ja kuolinpesään kuuluvan omaisuuden myynnistä. Pesänjakaja oli hakenut kihlakunnanoikeudelta lupaa kuolinpesään kuuluvan omaisuuden myyntiin. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, saiko oikeus määrätä omaisuuden myyntitavasta.
A:n ja B:n kuolinpesien pesänjakajana toiminut asianajaja L oli hakenut kihlakunnanoikeudelta lupaa kuolinpesään kuuluvan kiinteistön myymiseen. Kihlakunnanoikeus oli kuullut asiassa kuolinpesän osakkaita D:tä, E:tä ja F:ää. Kuulemisen jälkeen kihlakunnanoikeus oli määrännyt perintökaaren 23 luvun 8 §:n 2 momentin nojalla, että kuolinpesään kuuluva kiinteistö oli myytävä ja myyminen tuli tapahtua julkisella huutokaupalla. D ja E hakivat muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen hovioikeudelta. Hovioikeudessa he toistivat kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimuksen, että kiinteistö tulisi antaa S Oy:n välityksellä myytäväksi.
Hovioikeus totesi, että määräys kiinteistön myymisestä pesänjakajan toimesta käsitti perintökaaren mainitun lainkohdan perusteella pesänjakajalle annetun oikeuden omalla vastuullaan ja parhaaksi katsomallaan tavalla huolehtia siitä, että omaisuus myydään. Tämän perusteella kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut antaa määräyksiä siitä, miten omaisuus tulee myydä. Näin ollen hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että lausuma kiinteistön myyntitavasta poistettiin.
F pyysi korkeimmalta oikeudelta valituslupaa. Valituslupa myönnettiin F:lle. Korkein oikeus totesi, ettei ole esitetty syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus hylkäsi F:n valituksen ja jätti asian hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa