» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
N oli ollut juopuneena ravintolassa, jossa hän oli tavannut hänelle tuntemattomat G:n ja P:n. He olivat poistuneet yhdessä ravintolasta, minkä jälkeen G ja P olivat kuljettaneet N:ää autolla kolmen tai neljän päivän aikana. He olivat vieneet hänet eri liikkeisiin ja ravintoloihin sekä järjestäneet hänen yöpymisiään. G ja P ovat koko tekoajan säännöllisin väliajoin alkoholia tarjoamalla ja muulla tavalla saaneet N:n käyttämään runsaasti alkoholia. G ja P olivat liikkuneet tiiviisti N:n mukana. G oli itsekin nauttinut alkoholia ja houkutellut N:n tekemään ostoksia heidän vierailemissaan liikkeissä ja ravintoloissa. N oli antanut G:lle myös rahaa. P oli varmistanut näiden oikeustoimien toteutumista läsnäolollaan ja toiminut autonkuljettajana. N oli käyttänyt päivien aikana noin 8500 euroa, josta non 8000 euroa oli tullut G:n ja P:n hyväksi. G ja P eivät olleet antaneet saamistaan rahoista, tuotteista tai palveluista mitään vastiketta.
Syyttäjä vaati G:lle ja P:lle rangaistusta törkeästä kiskonnasta. Käräjäoikeus yhtyi syyttäjän kantaan. Se katsoi, että kiskonnassa oli tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja käytetty häikäilemättömästi hyväksi N:n erityistä heikkoutta tai turvatonta tilaa. Lisäksi menettely oli suunnitelmallista ja kokonaisuutena arvostellen törkeää.
Molemmat osapuolet valittivat hovioikeuteen. G ja P vaativat syytteiden hylkäämistä ja syyttäjä puolestaan rangaistuksien korottamista. Hovioikeus oli käräjäoikeuden kanssa samaa mieltä asiasta ja pysytti alemman oikeusasteen päätöksen. Yksi hovioikeusneuvoksista oli kuitenkin eri mieltä ja katsoi N:n tekemien suoritusten olleen lahjoja G:lle ja P:lle. Hän katsoi, ettei lahjan antaminen voinut olla kiskontarikossäännöksen tunnusmerkistössä tarkoitettu oikeustoimi. Eri mieltä ollut hovioikeusneuvos olisi hylännyt syytteet.
G ja P valittivat edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus keskittyi ratkaisussaan arvioimaan sitä, voiko kiskontarikoksen tunnusmerkistö muiden edellytysten täyttyessä toteutua silloin, kun taloudellinen etu on saatu ilman, että siitä olisi annettu vastiketta. Ensimmäisenä Korkein oikeus totesi, että kiskonnan tunnusmerkistöön kuuluu se, että käytetään hyväksi toisen ymmärtämättömyyttä tai ajattelemattomuutta taloudellisen edun saamiseksi. Ajattemattomuus ja ymmärtämättömyys voi olla seurausta humalatilasta, jota joku muu sitten käyttää hyväkseen. G ja P olivat saaneet humalassa olevan N:n luovuttamaan heille rahaa ja maksamaan heille erilaisia palveluja. Tältä osin Korkein oikeus katsoi kiskonnan tunnusmerkistön täyttyneen. Toisena Korkein oikeus kuitenkin huomioi, että kiskontarikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että hyväksikäyttö on tapahtunut sopimuksen tai muun oikeustoimen yhteydessä ja että tuossa yhteydessä on hankittu tai edustettu itselle tai toiselle taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Kiskonta siis edellyttää oikeustoimea ja suoritusta sekä siitä maksettua vastasuoritusta. Tapauksessa N ei kuitenkaan ollut edellyttänyt saavansa G:ltä ja P:ltä näille luovuttamistaan rahoista, tuotteista ja palveluista mitään vastiketta. G:n ja P:n saama taloudellinen etu ei ollut perustunut myöskään muihin sopimuksiin tai oikeutoimiin. Kiskonnan rangastavuutta ei ole ollut tarkoitus ulottaa lahjoihin. Niinpä Korkein oikeus katsoi, että kiskonnan tunnusmerkistö jäi täyttymättä ja syytteet hylättiin.
Ratkaisun ydin on se, että rikoslain kiskontasäännöstä ei voida soveltaa vastikkeettomiiin oikeustoimiin eli lahjoihin. Vastikkeen arvo tulee voida mitata rahallisesti eli pelkkä yhteinen ajavietto tai huvittelu ei ole vastiketta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa