» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Lääkärikeskus A Oy oli vuokrannut vastaanottotiloja ammatinharjoittajina toimineille lääkäreille. Yhtiön ja lääkäreiden välisten sopimusten mukaan lääkärikeskus huolehti muun muassa lääkäreiden palkkioiden perimisestä potilailta ja palkkioiden tilittämisestä lääkäreille sovitun vuokran vähentämisen jälkeen. A Oy asetettiin konkurssiin vuonna 2010. Yhtiön konkurssissa vuokralaisina olleet lääkärit olivat esittäneet palkkioitaan koskevien valvontojen yhteydessä vaatimukset, joiden mukaan palkkiot olivat olleet lääkärikeskuksen hallussa tilitysvelvollisuuksin ja ne tuli erottaa pesän muista varoista sekä tilittää lääkäreille ennen konkurssivelkojen maksua. Pesänhoitaja hylkäsi jakoluettelossaan lääkäreiden etuoikeusvaatimukset perusteettomina, koska heidän palkkionsa oli tilitetty yhtiön pankkitilille, eikä niitä pystytty erottamaan toisistaan.
Käräjäoikeus vahvisti jakoluettelon todeten lääkärinpalkkioiden osalta, että rahasuorituksia ei ollut pidetty erillään konkurssivelallisen muusta omaisuudesta, joten ne kuuluivat konkurssipesään.
Lääkärit valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi kuitenkin yhtiön ja lääkäreiden omaisuuden sekoittuneen ja menettäneen yksilöitävyytensä. Näin ollen lääkäreiden palkkiot eivät olleet sivullisen omaisuutta. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Asian käsittelyä jatkettiin edelleen Korkeimmassa oikeudessa lääkäreiden valituksesta. Ensimmäisenä Korkein oikeus käsitteli konkurssilain sivullisen omaisuutta koskevia säännöksiä. Konkurssilain mukaan velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta, ei kuulu konkurssipesään. Sivullisen omaisuus on luovutettava omistajalle tai tämän määräämälle. Lain esitöissä todetaan, että jos velallisen ja sivullisen omaisuus ovat sekoittuneet toisiinsa, ne ovat menettäneet yksilöitävyytensä. Jos velallinen ei ole pitänyt sivullisen varoja tämän lukuun erillään muista varoistaan, varat eivät ole yleensä erotettavissa velallisen muista varoista. Tapauksessa yhtiö ei ollut pitänyt sille maksettuja lääkärinpalkkioita erillään omista varoistaan, vaan ne ovat ohjautuneet yhtiön kahdelle pankkitilille. Lääkäreille suoritettavaa osuutta yhtiön haltuunsa saamista palkkioista ei oltu pidetty erillään yhtiön muista varoista lääkäreiden lukuun. Lisäksi yhtiö oli määrännyt asiakkaiden maksamina lääkärinpalkkioina haltuunsa saamistaan varoista ja ilmeisesti käyttänyt valtaosan niistä yhtiön muihin menoihin. Varat olivat siis sekoittuneet eivätkä ne olleet enää erotettavissa. Loppullisena johtopäätöksenään Korkein oikeus katsoi, että lääkäreillä ei ole vaatimaansa oikeutta saada saataviaan vastaavat varat erotetuiksi konkurssipesän muista varoista ja tilitetyiksi heille ennen konkurssivelkojen maksamista. Hovioikeuden päätöstä ei muutettu.
Ratkaisulla täsmennettään sivullisen omaisuuden käsitettä konkurssitilanteissa. Ne tosiasiat, että lääkäreiden ja yhtiön välillä oli sopimus palkkioiden tilittämisestä ja että lääkäreiden saamiset oli yhtiön kirjanpidossa pidetty erillään sen muista varoista, eivät vielä estä sitä, etteivätkö varat tosiasiassa voi olla sekoittuneita. Ratkaisua voitaisiin tulkita niin, että tosiasiallinen tilanne ratkaisee, kun arvioidaan sivullisen ja velallisen omaisuuden sekoittuneisuutta. Pelkkä muodollinen tai kirjanpidollinen näyttö ei riitä, vaan varojen tulee olla tosiasiallisesti esimerkiksi eri tileillä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa