» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tvaratalo C Oy (jäljempänä pelkkä C) oli asetettu konkurssiin vuonna 2007 C oli suorittanut Oy EW Ltd:lle (jäljempänä EW) saman vuoden heinä- ja elokuussa maksuja tilaamistaan tavaroista 14 suorituksella yhteensä yli 60 000 euroa.
C:n konkurssipesä vaati takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla vahvistettavaksi, että C:n EW:lle heinä- ja elokuussa 2007 suorittamat maksut peräytyvät konkurssipesään ja että EW velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 62 639 euroa viivästyskorkoineen. EW vaati kanteen hylkäämistä. Käräjäoikeus totesi, että maksujen määrä konkurssipesän varojen määrään nähden oli huomattava. Maksuja oli kuitenkin pidettävä tavanomaisena, koska kaupat olivat tapahtuneet käteiskaupalla. Toisaalta C oli kohdellut velkojiaan epätasapuolisesti, sillä se oli laiminlyönyt muiden kuin EW:lle olevien velkojensa maksun. Lopputuloksenaan käräjäoikeus katsoi, että vaaditut maksut tuli peräyttää konkurssipesään. Takaisinsaannin edellytykset (maksujen tapahtuminen kriittisenä aikana, maksujen huomattavuus, maksujen epätavanomaisuus ja se, että maksut vahingoittivat muita velkojia) täyttyivät.
EW valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä. Kokonaisarviossaan hovioikeus katsoi, että peräytettäväksi vaadituissa maksuissa oli ollut kysymys käteiskaupasta eikä velan maksusta, velkojien jako-osuus ei ollut kaupankäynnin johdosta vähentynyt eikä takaisinsaannin edellytyksenä oleva vahinkoedellytys täyttynyt siltä osin kuin maksut olivat koskeneet kesän 2007 toimituksia. Myös hovioikeus piti EW:lle suoritettujen maksujen yhteismäärää huomattavana pesän varoihin nähden. Suoritukset olivat kuitenkin koskeneet uusia toimituksia lukuunottamatta yhdestä laskusta liikaa maksettua osuutta 102,50 euroa, millä summalla EW oli lyhentänyt maksamatta olleiden saataviensa korkoja. Tätä summaan hovioikeus ei pitänyt huomattavana, joten se ei katsonut takaisinsaannin edellytysten täyttyvän siltä osin. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion.
C:n konkurssipesä valitti Korkeimpaan oikeuteen. Ensimmäisenä Korkein oikeus tarkasteli maksujen huomattavuutta, jota se arvioi kuten käräjäoikeus eli maksujen kokonaismäärän perusteella. Kun maksujen määrä oli ollut yli 60 000 euroa aikana, jona konkurssipesän varat olivat olleet noin 170 000 euroa, niitä oli Korkeimman oikeuden mukaan pidettävä huomattavina. Toinen tarkastelukohde oli maksujen tavanomaisuus. Käteiskauppa oli C:n toimialalla yleistä. Korkeimman oikeuden mukaan tässä tapauksessa C:n ja EW:n välillä oli kuitenkin siirrytty uuteen maksukäytäntöön tilanteessa, jossa C:n maksuvaikeudet olivat jo ilmeisiä. Lisäksi C oli samaan aikaan laiminlyönyt useiden muiden velkojiensa saatavien maksamisen. C:n maksuja ei voitu siis pitää C:n ja EW:n välisessä kaupassa tavanomaisina. Kolmas kysymys oli maksujen vahingollisuus muiden konkurssivelkojien kannalta. Käteiskauppaa ei yleisesti ole pidetty vahingollisena ostajan muille velkojille, koska ostaja saa maksamansa kauppahinnan arvoisen omaisuuden hyväkseen, eikä käytetty maksutapa sinänsä ole omiaan vähentämään velkojien jako-osuuksia. Tapauksessa C oli saanut maksamiensa kauppahintojen vastikkeeksi tavaroita, jotka se oli liiketoiminnassaan myynyt edelleen. Korkein oikeus ei havainnut asiassa seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että maksut ovat olleet omiaan vähentämään C:n velkojien jako-osuuksia. Erityisesti kolmannen kohdan perusteella Korkein oikeus totesi johtopäätöksenään, että C:n EW:lle tekemät suoritukset olivat olleet sellaisia käteiskauppaan rinnastettavia maksuja, jotka eivät olleet vahingoittaneet C:n muita velkojia. Maksut eivät siis olleet peräytettävissä.
Ratkaisulla täsmennetään takaisinsaannin edellytyksiä. Sen mukaan on ilmeisesti niin, että tärkein takaisinsaannin peruste on se, että maksut vahingoittavat muita konkurssivelkojia. Vaikka muilta osin takaisinsaannin edellytykset vaikuttaisivat täyttyvät, asian ratkaisee lopulta maksujen vahingollisuus. Lisäksi ratkaisu vahvistaa olettamaa siitä, että käteiskauppalla tapahtuneita maksuje ei pidetä vahingollisena muille velkojille, jos maksut eivät ole ylihintaisia. Käteiskauppa ei nimittäin ole velan maksuja vaan samaanaikaisesti tapahtuvien suoritusten vaihtamista.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa