» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:84 oli kysymys siitä, oliko A:lla ollut oikeus hakea käräjäoikeuden tuomioon muutosta ennakkopäätösvalituksella Korkeimmalta oikeudelta. Virallinen syyttäjä oli vaatinut rangaistusta törkeistä huumausainerikoksista. A sen sijaan oli vaatinut ensisijaisesti, että syyte häntä kohtaan jätettäisiin välittömästi tutkimatta Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien vakavien loukkausten vuoksi. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi vaatimuksen syytteen jättämisestä tutkimatta, sillä sen mukaan syytteen tutkimisen edellytykset täyttyivät. Samalla käräjäoikeus oli ilmoittanut, että syytteiden tutkimista koskevaan ratkaisuun sai hakea muutosta pääasiaratkaisun yhteydessä.
A ilmoitti tyytymättömyyttään koko käräjäoikeuden tuomioon ja ilmoitti hakevansa muutosta ennakkopäätösvalituksella Korkeimmalta oikeudelta siltä osin kuin hänen vaatimuksensa syytteen tutkimatta jättämisestä oli pääkäsittelyssä hylätty. Virallinen syyttäjä antoi suostumuksen ennakkopäätösvalitukseen ja myös käräjäoikeuden puheenjohtaja oli hyväksynyt tyytymättömyyden ilmoituksen. Lisäksi A oli hakenut käräjäoikeuden tuomioon muutosta hovioikeudelta.
Oikeudenkäymiskaaren mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla. Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saadaan hakea kuitenkin hovioikeuden asemesta Korkeimmalta oikeudelta ennakkopäätösvalituksin, jos Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Korkein oikeus voi myöntää luvan ennakkopäätösvalitukseen vain, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Ennakkopäätösvalituksessa on siten Korkeimman oikeuden mukaan kyse poikkeuksesta normaaliin menettelyyn hakea muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Korkein oikeus korosti muutoksenhakujärjestelmän selvyyden edellyttävän, ettei yksittäisellä muutoksenhakijalla voi olla rajoituksetonta oikeutta valita, miltä osin hän hakee käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta ennakkopäätösvalituksin ja miltä osin valittamalla hovioikeudelle. Saman asianosaisen muutoksenhaku ei nimittäin voi olla samanaikaisesti vireillä kahdessa oikeusasteessa. Korkein oikeus viittasi perusteluissaan lain esitöihin, joiden mukaan muutoksenhaun kohteena olevalla käräjäoikeuden ratkaisulla tarkoitetaan koko asiassa tehtyä ratkaisua. Täten muutosta ei voitaisi hakea esimerkiksi jonkin syytekohdan tai itsenäisen vaatimuksen osalta ennakkopäätösvalituksella Korkeimmalta oikeudelta ja toisen syytekohdan tai itsenäisen vaatimuksen osalta hovioikeudelta.
Korkein oikeus totesi A:n ennakkopäätösvalituksesta ja hänen valituksestaan hovioikeudelle ilmenevän, että hän oli vaatinut sekä Korkeimmassa oikeudessa että hovioikeudessa koko käräjäoikeuden tuomion kumoamista. A:n muutoksenhakemus perustui siten sekä Korkeimmassa oikeudessa että hovioikeudessa ainakin osittain samoihin seikkoihin. Tässä tapauksessa Korkeimman oikeuden tutkittavana oli kuitenkin ainoastaan sen oikeudenkäyntimenettelyä koskevan seikan arvioiminen, oliko A voinut hakea muutosta ennakkopäätösvalituksin, kun hän oli hakenut muutosta myös hovioikeudessa. Kuten edellä on käynyt ilmi, valittaja ei saa käyttää samassa asiassa sekä ennakkopäätösvalitusta että valitusta. Näin ollen A:n ennakkopäätösvalitus Korkeimmassa oikeudessa jätettiin enemmälti tutkimatta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa