» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asiassa oli kyse edunvalvojan määräämisen peruuttamisesta, kun asianosaista A ei ollut kuultu kaikesta asiassa esitetystä aineistosta. Kysymys oli myös käräjäoikeuden velvollisuudesta hankkia asian ratkaisemiseksi tarpeellinen selvitys A:n vanhempia kuulemalla.
Maistraatin hakemuksessa oli vaadittu edunvalvojan määräämistä kehitysvammaiselle 21-vuotiaalle A:lle. Maistraatti oli kuullut A:ta henkilökohtaisesti. Samassa yhteydessä A oli allekirjoittanut suostumuksensa edunvalvojan määräämiseksi. Hakemukseen oli liitetty lääkärinlausunto, joka oli laadittu noin kaksi kuukautta kuulemisen jälkeen ja jonka mukaan A:n henkiset taidot olivat keskimäärin 8-vuotiaan tasolla. Käräjäoikeus oli hyväksynyt hakemuksen varaamatta A:lle tai hänen edustajalleen tilaisuutta tulla kuulluksi ja antamatta hänelle tiedoksi hakemusasiakirjoja. A oli valituksessaan hovioikeudelle riitauttanut edunvalvojan tarpeen sekä sitä koskevan lääkärinlausunnon oikeellisuuden ja sen perusteella vaatinut maistraatin hakemuksen hylkäämistä. Toissijaisesti hän oli vaatinut toisen vanhempansa määräämistä yleisen edunvalvojan sijasta edunvalvojaksi ja vanhempiensa kuulemista sen vuoksi hovioikeudessa. Hovioikeus oli kuultuaan maistraattia ja yleistä edunvalvojaa hylännyt valituksen.
Korkeimmassa oikeudessa oli kysymys siitä, oliko käräjäoikeudessa noudatettu menettely ollut asianmukaista, kun otetaan huomioon yleiset menettelysäännöt ja -periaatteet sekä holhoustoimesta annetun lain menettelysäännökset. Holhoustoimilain mukaan käsiteltävät edunvalvojan määräämistä koskevat asiat on vakiintuneesti katsottu asioiksi, joissa sovinto ei ole sallittu. Tämä tarkoittaa muun muassa, että edunvalvontaan esitetyn henkilön oma suostumus häneen kohdistettavaan edunvalvontatoimenpiteeseen ei ole asiassa yksinään ratkaiseva. Näiden asioiden käsittelylle on lisäksi tyypillistä, että tuomioistuimen tulee aktiivisesti ohjata asian selvittämistä ja selvityksen hankkimista. Niinpä holhoustoimilain 78 §:ssä säädetään, että edunvalvojan määräämistä koskevassa asiassa tuomioistuimen on omasta aloitteestaan määrättävä hankittavaksi kaikki se selvitys, joka on tarpeen asian ratkaisemiseksi. Tällaisen sääntelyn syynä on se, että edunvalvontatoimia kohdistetaan usein sellaisiin henkilöihin, jotka eivät kykene valvomaan etuaan ja oikeuksiaan ja jotka ovat poikkeuksellisen riippuvaisia muista. Näistä syistä tuomioistuimen tulee omasta aloitteestaan valvoa, ettei heidän oikeuksiaan loukata.
Suomen perustuslain 21 §:n ja maatamme velvoittavien ihmisoikeussopimuksien mukaan oikeus tulla kuulluksi on oikeusjärjestyksemme tärkeimpiä periaatteita. Siihen kuuluu yhtäältä oikeus esittää omat vaatimuksensa, väitteensä sekä todisteensa ja toisaalta saada tieto asiasta, sen käsittelystä, vastapuolen vaatimuksista, väitteistä ja todisteista sekä oikeus lausua mielipiteensä niistä. Lisäksi kuulemisperiaatteeseen kuuluu oikeus tulla kuulluksi tuomioistuimen viran puolesta hankkimista todisteista ja selvityksistä. Kuulemisen tärkeys on huomioitu myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännössä.
Holhoustoimilain 74 §:n mukaan toimintakelpoisuuden rajoittamista koskevassa asiassa tuomioistuimen on yleensä aina kuultava edunvalvontaan esitettyä henkilökohtaisesti. Sen sijaan holhoustoimilain 73 §:n 2 momentin mukaan asiassa, joka koskee pelkästään edunvalvojan määräämistä täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava, vain varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tätä tilannetta varten kuulemistavasta ei holhoustoimilaissa ole erityissäännöksiä. Kun edunvalvojan määräämistä koskeva asia pannaan vireille holhoustoimilain 69 §:n mukaan hakemusasiana, kuulemismenettely määräytyy hakemusasioissa noudatettavan oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 5 §:n mukaisesti. Sen mukaan jos hakemusasiassa on varattava asiaan osalliselle tilaisuus tulla kuulluksi, käräjäoikeuden on kehotettava häntä antamaan kirjallinen lausuma hakemuksen johdosta. Jos voidaan olettaa, että lausuman antaminen suullisesti nopeuttaa asian käsittelyä, asiaan osallista voidaan kehottaa antamaan lausumansa suullisesti hakemusasian istunnossa. Korkein oikeus totesi, että säännösten mukaan kuuleminen toimitetaan tuomioistuimessa. Holhoustoimilain poikkeustapaukset kuulemisesta eivät soveltuneet tähän tapaukseen.
Maistraatin hakemus edunvalvojan määräämiseksi oli saapunut käräjäoikeuteen 10.2.2010 ja se oli hyväksytty samana päivänä tehdyllä päätöksellä. Käräjäoikeus oli perustellut menettelyn osalta ratkaisuaan sillä, että maistraatti oli kuullut A:ta henkilökohtaisesti ja tämä oli hyväksynyt hakemuksen. Korkein oikeus totesi, että A:n 6.11.2009 antamalle suostumukselle ei voida antaa sellaista merkitystä, jonka perusteella asia oli voitu enemmittä selvittelyittä ratkaista. Käräjäoikeuden olisi A:n oikeusturvan varmistamiseksi tullut ryhtyä lain edellyttämiin toimiin varatakseen hänelle tilaisuuden tulla kuulluksi. Kuulemisperiaatteeseen kuuluu olennaisesti se, että asiaan osallinen saa tiedokseen kaiken sen aineiston, joka tuomioistuimelle on esitetty asian ratkaisemista varten, ja mahdollisuuden lausua käsityksensä siitä, mutta A ei ollut saanut lausua lääkärinlausunnosta.
A oli asunut vanhempiensa kanssa, viime ajat näiden omakotitalon yläkerrassa vuokralla. Edunvalvonnan tarkoituksena oli ollut ratkaista A:n ja hänen vanhempiensa välinen ristiriita A:n tulevasta hoidosta. A:n kehitysvammaisuus huomioon ottaen vanhemmille ei ole ollut merkityksetöntä, missä ja miten A vastedes elää, eikä ilmeisesti myöskään A:lle se, millaiset hänen suhteensa vanhempiinsa vastedes ovat. Nämä seikat ovat olennainen osa A:n ja hänen vanhempiensa välistä perheyhteyttä. Korkein oikeus katsoi, että näissä olosuhteissa asian käsittelyssä alemmissa oikeuksissa olisi ollut perusteltua varata A:n vanhemmille tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, vaikka laissa ei nimenomaisesti vanhempien kuulemista täysi-ikäiselle edunvalvojaa määrätessä edellytetä.
Edunvalvojan määräämisessä oli ollut kysymys myös siitä, miten vastedes päätetään A:n henkilöön olennaisesti liittyvästä vammaishuollon järjestämisestä. Tämä kysymys käräjäoikeuden oli tullut itsenäisesti arvioida. Lisäksi käräjäoikeuden oli tullut huolehtia erityisesti siitä, että se menettely, jossa edunvalvontatoimeen päädytään, on asianmukainen huomioon ottaen A:n tila ja hänen perhesuhteensa. Korkein oikeus katsoi, että asian käsittelyssä käräjäoikeudessa oli loukattu sekä A:n oikeutta tulla kuulluksi että käräjäoikeuden velvollisuutta omasta aloitteestaan selvittää asiaa tarpeellisessa määrin. Näin ollen asia oli palautettava käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Selaa lakitietoa