» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2014:77 oli kyse asiamiespakosta tehtäessä ylimääräinen muutoksenhaku Korkeimpaan oikeuteen. Tapauksessa asianosaisena oikeudenkäynnissä ollut varatuomari P vaati itse laatimallaan hakemuksella lainvoimaisen tuomion poistamista KKO:lta. KKO oli antanut tilaisuuden hankkia asiamies tekemään hakemuksen. Uuden hakemuksen oli tehnyt asianajaja M, mutta hän oli hakemuksessaan toistanut P:n hakemuksen perusteineen. KKO tulkitsi, ettei uutta hakemusta ollut voitu pitää asianajaja M:n tekemänä, koska hän ei hakemuksessaan väittänyt, että hän olisi laatinut hakemuksen ja vastannut sen asiallisesta sisällöstä. KKO jätti hakemuksen tutkimatta, koska P ei siten ollut käyttänyt hakemuksen laatimisessa oikeudenkäymiskaaren mukaista oikeudenkäyntiasiamiestä.
Tapauksessa oli kyse siitä, oliko varatuomari P kelpoinen edustamaan itseään oikeudessa ja voitiinko siten hänen tekemänsä hakemus tutkia. Oikeudenkäymiskaaren mukaan muun hakijan kuin viranomaisen on käytettävä oikeudenkäyntiasiamiestä tai -avustajaa laissa tarkoitetussa tuomiovirhekantelua tai tuomion purkamista koskevassa asiassa Korkeimmassa oikeudessa. Lain esitöissä ei ole otettu huomioon tilannetta, jossa hakemuksen tekijällä olisi kelpoisuus toimia oikeudenkäyntiasiamiehenä tai -avustajana. KKO:n tulkinnan mukaan asiamiespakon perusteena on vähentää ilmeisen perusteettomien hakemusten tekemistä Korkeimpaan oikeuteen ja parantaa hakemusten laatua ja niiden perusteiden asianmukaista arviointia. Siten tätä tarkoitusta toteuttaa se, että asian suhteen ulkopuolinen henkilö, joka täyttää kelpoisuusvaatimukset, objektiivisesti arvioi hakemuksen tarpeellisuuden. Siksi merkitystä asian kannalta KKO:n mukaan ei ole sillä, että hakijana on oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaava henkilö. Säännöstä tulkitaan siten sen sanamuodon mukaisesti niin, että P olisi tarvinnut oikeudenkäyntiasiamiehen kelpoisuuden omaavan asiamiehen tehdessään hakemusta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa