Minilex - Lakipuhelin

Pakkohoito on mahdollista vain määrätyissä tilanteissa


» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Potilaan hoitaminen perustuu lähtökohtaisesti hänen omaan tahtoonsa. Tämä johtuu jo yksilön vapauksista ja itsemääräämisoikeudesta. Toisinaan on kuitenkin painavia syitä hoitaa potilasta hänen tahdostaan riippumatta. Esimerkiksi toisten ihmisten terveyden vuoksi voidaan eristää vaarallisen tartuntataudin kantaja. Pakkohoito voi perustua myös siihen, että mielisairas tai vahvasti päihtynyt henkilö ei ymmärrä omaa etuaan.

Potilaan tahdosta riippumattoman hoidon täytyy perustua lakiin. Siitä säädetään mielenterveyslaissa, tartuntatautilaissa, päihdehuoltolaissa ja laissa kehitysvammaisten erityishuollosta. Pakkohoitoa koskevilla säännöillä on monia yhteisiä piirteitä. Ensin säädetään tarkasti, millä edellytyksillä henkilö voidaan määrätä pakkohoitoon. Pakkohoito lopetetaan, kun edellytyksiä ei enää ole. Pakkohoitoa koskeva päätös menee hallinto-oikeuden arvioitavaksi suoraan tai valituksen johdosta.

Seuraavaksi perehdytään tarkemmin mielenterveyspotilaan pakkohoitoon. Se edellyttää ensinnäkin, että potilaalla on mielisairaus. Toiseksi siitä tulee olla vakava vaara hänen tai toisten terveydelle tai turvallisuudelle. Kolmanneksi vaaditaan, että muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu tai riitä hoitoon. Pakkohoitoon määrätään aluksi kolmeksi kuukaudeksi, ja sitä voidaan sittemmin jatkaa kuudella kuukaudella kerrallaan.

Mielenterveyspotilaan tahdosta riippumattomaan hoitoon voi sisältyä monenlaisia vapauden rajoituksia. Ensinnäkin liikkumisvapautta voidaan rajoittaa, ja potilas voidaan eristää. Hänen omaisuutensa, kirjeensä ja muut lähetykset voidaan tarkastaa, jos on perusteltu syy olettaa niiden sisältävän esimerkiksi huumausaineita. Potilaalle voidaan suorittaa myös henkilöntarkastus, ja hänen yhteydenpitoaan voidaan rajoittaa.

Päihdeongelmaisen potilaan pakkohoito voi johtua kahdesta eri syystä. Hän joko aiheuttaa itselleen vakavan terveysvaaran, tai toisille vakavan väkivallan vaaran. Lisäksi aina edellytetään, että lievemmät toimet ovat mahdottomia tai riittämättömiä kyseessä olevassa tilanteessa. Terveysvaaran perusteella pakkohoitoon määrätään enintään viideksi vuorokaudeksi, väkivaltavaaran vuoksi joko enintään viideksi vuorokaudeksi, tai sosiaalilautakunnan esityksestä hallinto-oikeuden päätöksellä enintään kolmeksikymmeneksi vuorokaudeksi, jos enintään viiden vuorokauden hoitoaika on osoittautunut riittämättömäksi.

Yleisvaarallinen tartuntatauti voi johtaa erilaisiin pakkotoimiin. Henkilö voidaan ensinnäkin määrätä karanteeniin eli pysymään kotonaan tai tietyssä muussa paikassa. Lisäksi hänet voidaan velvoittaa tutkimuksiin. Hänet voidaan myös eristää sairaanhoitolaitokseen, jos leviämisen vaara on ilmeinen eikä sitä voida estää muilla toimenpiteillä. Eristettyä potilasta voidaan hoitaa hänen tahtonsa vastaisesti.

Pakkohoito merkitsee perusoikeuksien rajoittamista. Siksi se on sallittua vain poikkeuksellisesti ja painavista syistä, ja sen edellytyksistä täytyy säätää lailla. Se on mahdollista esimerkiksi mielisairaan, tartuntataudin kantajan tai vakavasti päihdeongelmaisen ihmisen hoidossa. Pakkohoitoon saadaan määrätä vain silloin, kun lievemmät keinot eivät auta.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »