Minilex - Lakipuhelin

Mielenterveyteen liittyvästä lainsäädännöstä


>> Lakipuhelin neuvoo vuosien kokemuksella - Soita 0600 12 450 >>

Mielenterveystyö on tärkeä osa terveydenhuoltoa; se tukee mielenterveyshäiriöitä potevia ja heidän läheisiään. Toisinaan siinä täytyy hoitaa potilasta vastoin hänen tahtoaan, koska hän ei ymmärrä järkipuhetta. Mielenterveystyössä potilaan itsemääräämisoikeutta voidaankin rajoittaa enemmän kuin muussa terveydenhuollossa. Tämä artikkeli esittelee lyhyesti mielenterveyslakia: palvelujen järjestämistä, pakkohoitoa, rikollisen mielentilatutkimusta sekä potilaan oikeuksien rajoittamista.

Mielenterveyspalvelut järjestetään ensi sijassa avohoitona, siis laitosten ulkopuolella. Se pitää potilaan kiinni itsenäisessä elämänmenossa ja puuttuu hänen yksityiselämäänsä vain sen verran, kuin on välttämätöntä. Näistä palveluista huolehtii kukin kunta alueellaan. Tietyt mielenterveyspalvelut toki kuuluvat erikoissairaanhoidon piiriin; niitä siis järjestävät viisi erityisvastuualuetta.

Toisinaan on välttämätöntä hoitaa mielenterveyspotilasta hänen tahdostaan riippumatta. Pakkohoidon edellytykset ovat: Potilas on mielisairas. Hoidon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan, taikka vakavasti vaarantaisi häntä tai muita. Muut mielenterveyspalvelut ovat soveltumattomia tai riittämättömiä. Kaikkien kolmen edellytyksen tulee täyttyä samanaikaisesti. Potilaan pyynnöstä pakkohoidon tarpeen arvioi myös ulkopuolinen lääkäri.

Pakkohoitoon määrätään aluksi kolmen kuukauden ajaksi. Sitten arvioidaan, ovatko pakkohoidon edellytykset edelleen olemassa. Arviointi uusitaan myöhemminkin määräajoin tai potilaan pyynnöstä. Pakkohoito lopetetaan heti, kun sen edellytyksiä ei enää ole.

Rikollisen mielentilatutkimusta voidaan pitää pakkohoidon erityislajina: Se ei riipu henkilön tahdosta, mutta sen edellytykset ovat toiset kuin edellä mainitut. Rikollinen tarkoittaa tässä henkilöä, joka tuomioistuimen mukaan on tehnyt rikollisen teon, mutta jonka syyntakeisuus on vielä auki. Hänet otetaan sairaalaan ja pidetään tutkittavana hänen tahdostaan riippumatta.

Kun henkilöä pidetään pakolla mielisairaalassa, joudutaan rajoittamaan hänen perusoikeuksiaan. Rajoitusten tulee olla välttämättömiä hoidon taikka hänen tai toisten turvallisuuden kannalta. Hänen liikkumisvapauttaan ja yhteydenpitoaan voidaan tarvittaessa rajoittaa. Päihteet ja muut vaaralliset aineet ja esineet voidaan ottaa haltuun. Hänet voidaan jopa eristää muista potilaista.

Koska mielenterveystyö voi rajoittaa näin jyrkästi yksilön oikeuksia, sen laillisuudelle täytyy olla erityiset takeet. Ensinnäkin lääkärin jääviydestä säädetään tarkasti: Tarkkailulausunnon, tarkkailulähetteen ja hoitoon määräämisen tekee eri lääkäri. Lääkäri voi joutua toimistaan rikos- ja vahingonkorvausvastuuseen. Pakkohoitoa koskevista päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Mielenterveystyöstä säädetään laissa, koska se puuttuu yksilön perusoikeuksiin. Lähtökohtaisesti toki mielenterveystyö tapahtuu avohoitona. Mutta jos mikään muu ei auta, henkilö voidaan määrätä pakkohoitoon. Hänen tiettyjä vapauksiaan ja oikeuksiaan voidaan rajoittaa, hoidon ja turvallisuuden tähden.

Soittamalla lakipuhelimeen saatat säästää helposti jopa tuhansia euroja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

 

Selaa lakitietoa