Kuka on asianomistaja?

Asianomistaja on se taho, jota rikoksella on loukattu. Rikos on näin ollen loukannut tai vaarantanut asianomistajan oikeutta tai etua. Asianomistajaa koskevaa tarkkaa määritelmää ei löydy lainsäädännöstä, minkä vuoksi määritelmä on saanut muotonsa oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä. Määritelmään vaikuttaa se, mikä rikos on kyseessä. Eri rikostunnusmerkistöjen tarkoituksena on suojella eri oikeuksia. Toiset suojelevat oikeutta koskemattomuuteen, toiset taas suojelevat oikeutta omaisuuteen. Koska rikoslain pykälät suojelevat useita eri oikeuksia, ei asianomistajalle ole mahdollista luoda sen tarkempaa yleispätevää määritelmää. Esimerkiksi rikoslain mukaisessa vammantuottamuksessa asianomistaja on se henkilö, jolle vamma on aiheutettu. Ryöstössä taas asianomistaja on se taho, joka on ryöstetty. Asianomistaja on mahdollista määritellä myös henkilöksi, jolla on oikeus vaatia tapahtuneen rikoksen takia rangaistusta. Asianomistaja voi olla niin luonnollinen henkilö kuin oikeushenkilökin. Tämä tarkoittaa sitä, että asianomistaja voi olla tavallinen yksityishenkilö, mutta myös esimerkiksi yhtiön on mahdollista olla asianomistajan roolissa.

Suomessa asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos syyttäjä ei sitä tee. Tämä asianomistajan syyteoikeus on kaikista keskeisin asianomistajan oikeuksista. Asianomistajalla on kuitenkin myös muita merkittäviä oikeuksia. Asianomistajalla on oikeus esittää syyttämispyyntö. Suomessa rikokset jaetaan kahteen pääryhmään: virallisen syytteen alaisiin rikoksiin sekä asianomistajarikoksiin. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjällä on mahdollisuus nostaa syyte ilman asianomistajan esittämää syyttämispyyntöä. Asianomistajarikoksissa asianomistajan esittämä syyttämispyyntö taas on syyttäjän syyteoikeuden edellytyksenä. Muita asianomistajan oikeuksia ovat muun muassa asianomistajan oikeus avustajaan sekä syyttäjän velvollisuus ajaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta. Asianomistajan asemaan liittyy myös oikeuksien lisäksi eräitä velvollisuuksia. Asianomistaja voidaan esimerkiksi sakon uhalla velvoittaa saapumaan tuomioistuinkäsittelyyn.

Millainen on asianomistajan syyteoikeus?

Asianomistaja voi itse nostaa rikoksesta syytteen vain silloin, jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta. Asianomistaja voi nostaa syytteen myös silloin, jos esitutkintaviranomainen tai syyttäjä on päättänyt, ettei esitutkintaa toimiteta taikka se keskeytetään tai lopetetaan. Samoin asianomistaja voi nostaa syytteen myös silloin, jos esitutkintatoimenpiteiden suorittamista on tutkinnanjohtajan päätöksellä siirretty. Näin ollen asianomistajan syyteoikeus on toissijainen. Syytteen nostamisella tarkoitetaan sitä, että asia viedään tuomioistuimeen käsiteltäväksi. Jos päätös syyttämättä jättämisestä tehdään, päätös tulee tehdä ja antaa tiedoksi asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että asianomistajalle jää riittävästi aikaa oman syytteen valmisteluun ja nostamiseen. Syyttämättäjättämispäätös voidaan tehdä muun muassa siksi, että näyttöä rikoksesta on liian vähän. Näin voi olla etenkin sellaisissa rikoksissa, joissa on niin sanotusti sana sanaa vastaan. Toinen osapuoli saattaa väittää jotain tapahtuneen ja toinen taas kiistää kaiken. Jos konkreettisia todisteita ei ole, syyttäjä saattaa tehdä päätöksen syyttämättä jättämisestä. Syyttämättäjättämispäätös laaditaan kirjallisesti ja päätöksestä tulee käydä ilmi ne perusteet, joilla päätös on tehty. Päätös voi olla vaikealukuista tekstiä juridisine termeineen. Mikäli teksti tuntuu vaikeaselkoiselta ja haluat pohtia mahdollisuutta syytteen nostamiseen itse, voi lakimies auttaa syyttämättäjättämispäätöksen läpikäymisen kanssa. Perusteluista saa arvokasta tietoa, jotka auttavat pohtimaan sitä, onko asiaa kannattavaa lähteä ajamaan itse oikeudessa. Jos oikeuteen lähtee itsenäisesti, on kuluriski aina olemassa. Syyttäjän ajamissa syytteissä kuluriskiä ei asianomistajalla sen sijaan ole.

Asianomistajalla on oikeus yhtyä syyttäjän nostamaan syytteeseen. Asianomistaja voi myös vedota uuteen seikkaan syytteen tueksi. Asianomistajalla on oikeus hakea muutosta asiassa annettuun ratkaisuun siitä riippumatta, onko hän itse käyttänyt asiassa puhevaltaa. Samoin oikeus on yhtyä sellaiseen syytteeseen, joka on toisen asianomistajan nostama. Asianomistajalla on oikeus jatkaa sellaisen syytteen ajamista, jonka syyttäjä tai toinen asianomistaja on peruuttanut. Asianomistaja menettää syyteoikeutensa silloin, jos hän peruuttaa syytteensä tai luopuu sen nostamisesta tai ajamisesta.

Asianomistajan syyteoikeuden on mahdollista siirtyä tietyissä tilanteissa toiselle henkilölle. Jos joku on rikoksen johdosta saanut surmansa, hänen leskellään ja lapsillaan on oikeus käyttää asianomistajan syyteoikeutta. Jos surmansa saaneella ei ole leskeä eikä lapsia, syyteoikeus siirtyy surmansa saaneen vanhemmille ja sisaruksille. Syyteoikeus siirtyy vanhemmille ja sisaruksille myös siinä tapauksessa, jos joku tai jotkut niistä, joilla syyteoikeus olisi ensisijaisesti, on epäiltynä kyseisestä rikoksesta.

Esimerkki:

A on kuollut ja A:n pojan B:n epäillään olleen tekijä. Yleensä A:n syyteoikeus siirtyisi hänen lapselleen, mutta koska lasta epäillään itse rikoksesta, ei syyteoikeus tietenkään voi tälle siirtyä. Näin ollen A:n syyteoikeus siirtyy hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen, vaikka A:lla onkin lapsi.

Jos asianomistaja on kuollut jostakin muusta syystä, hänen edellä mainituilla omaisillaan on sama syyteoikeus kuin asianomistajalla olisi ollut. He voivat esittää rikoksen johdosta syyttämispyynnön sekä nostaa ja ajaa itse syytettä. Jos asianomistaja on kuitenkin ennen kuolemaansa tahtonut, ettei selvityspyyntöä esitetä tai syytettä nosteta, omaisilla ei myöskään siihen oikeutta ole.

Asianomistajan syyteoikeutta koskevat tietyt vanhentumissäännöt. Rikoksesta, josta ankarin rangaistus on elinkautinen vankeus, oikeus syyttää ei vanhene. Syyteoikeus vanhentuu 20 vuodessa sellaisissa rikoksissa, joissa ankarin rangaistus on vankeutta yli kahdeksan vuotta. Syyteoikeus vanhentuu puolestaan 10 vuodessa niissä rikoksissa, joissa ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta. Viiden vuoden vanhentumisaika taas koskee sellaisia rikoksia, joissa ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta. Vanhentumisaika on kaksi vuotta niissä rikoksissa, joissa ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta, sakkoa tai rikesakko.

Esimerkki:

Pahoinpitelyä koskeva rikoslain säädös on seuraava: ”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.”. Tässä tapauksessa minimirangaistus on sakko ja maksimirangaistus on enintään kaksi vuotta vankeutta. Näin ollen pahoinpitelyä koskeva syyteoikeus vanhentuu viidessä vuodessa. Rikoksesta tulee siispä nostaa syyte ennen kuin viisi vuotta on kulunut sen tapahtumisesta.

Mitä tarkoittaa asianomistajan oikeus esittää syyttämispyyntö?

Asianomistajan oikeuksiin kuuluu oikeus esittää syyttämispyyntö. Suomessa rikokset jaetaan kahteen pääryhmään: virallisen syytteen alaiset rikokset sekä asianomistajarikokset. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjällä on mahdollisuus nostaa syyte ilman asianomistajan esittämää syyttämispyyntöä. Asianomistajarikoksissa asianomistajan esittämä syyttämispyyntö taas on syyttäjän syyteoikeuden edellytyksenä. Jos asianomistaja on esittänyt syyttämispyynnön rikoksesta, josta syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman pyyntöä, ja rikoksesta on useampia epäiltyinä, syyttäjä saa nostaa syytteen niitäkin epäiltyjä vastaan, joita pyyntö ei koske. Jos asianomistaja sen sijaan itse peruuttaa esittämänsä syyttämispyynnön, hänellä ei ole sen jälkeen oikeutta esittää rikoksen johdosta enää uutta syyttämispyyntöä. Jos asianomistaja peruuttaa pyyntönsä ennen syytteen nostamista, syyttäjäkään ei saa nostaa rikoksesta syytettä.

Oikeustapausesimerkki:

Korkeimman oikeuden käsittelyssä on ollut tapaus koskien syyttämisoikeutta. Tapauksessa asianomistajalta oli anastettu kaksi moottoripyöräkypärää moottoripyörän kypärälukosta. Asianomistaja oli tehnyt tästä poliisille ilmoituksen. Toinen kypäristä löytyi samana päivänä epäillyn hallusta. Asianomistaja oli esitutkinnassa tunnistanut kypärän omakseen ja ilmoittanut vaativansa tekijälle rangaistusta. Asianomistaja oli esittänyt syyttämispyyntönsä koskien kypärien anastusta. Ongelmallista oli se, koskiko syyttämispyyntö myös mahdollisia vaihtoehtoisia syytteitä. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa rikoksen ei katsottaisikaan täyttävän anastuksen tunnusmerkistöä vaan rikosta pidettäisiinkin esimerkiksi kätkemisrikoksena. Korkein oikeus totesi, ettei tavanomaisen anastusrikoksen tutkinnan yhteydessä voida edellyttää, että asianomistajan tulisi jo syyttämispyynnössään ottaa huomioon samaan tekoon liittyvät muut mahdolliset syytteet. Riittävänä korkein oikeus piti sitä, että itse teko, johon rangaistusvaatimus liittyy, on vaatimuksessa riittävästi yksilöity ja asianomistajan yleinen suhtautuminen epäillyn saattamiseen teosta syytteeseen on selvillä. Korkein oikeus totesi edellytysten täyttyvän kyseisessä tapauksessa, sillä asianomistaja oli vaatinut rangaistusta tekijälle sen johdosta, että tietty esine, kypärä, oli luvattomasti häneltä viety. Näin ollen asianomistajalta ei edellytetä tarkkaa tietoa siitä, minkä rikostunnusmerkistön rikos täyttää ja mitkä ovat muut mahdolliset rikostunnusmerkistövaihtoehdot, vaan riittävää on se, että vaatii selkeästi rangaistusta tietystä tapahtumasta.

Asianomistajan muut oikeudet

Asianomistajalla on oikeus avustajaan tietyissä tapauksissa. Oikeudenkäyntiavustajan määrää tuomioistuin. Avustaja on mahdollista saada esitutkintaa varten. Oikeudenkäyntiavustajan voi saada myös oikeudenkäyntiä varten silloin, kun asiaa ajaa virallinen syyttäjä ja asianomistaja esiintyy oikeudenkäynnissä asianosaisena. Tämän lisäksi edellytetään, että oikeudenkäynti koskee jotakin seksuaalirikosta, ellei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana edellytyksenä. Vaihtoehtoisesti oikeudenkäynti voi koskea tappoa, murhaa, surmaa, lapsensurmaa, pahoinpitelyä tai törkeää pahoinpitelyä, jos asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on avustajan saamista pidettävä perusteltuna. Jos asianomistaja ei esiinny asianosaisena oikeudenkäynnissä, mutta häntä kuullaan henkilökohtaisesti ja hän tarvitsee tukea, hänelle on mahdollista määrätä tukihenkilö. Avustaja on pääsääntöisesti asianajaja. Avustajan tehtävänä on valvoa asianomistajan etua ja oikeutta sekä edistää asian selvittämistä. Mikäli oikeuden ratkaisuun haetaan muutosta ylemmässä tuomioistuimessa, avustaja avustaa asianomistajaa myös siellä. Tukihenkilön tehtävänä puolestaan on olla esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana asianomistajan henkilökohtaisena tukena ja auttaa asianomistajaa asian käsittelemiseen liittyvissä kysymyksissä. Sekä avustajalle että tukihenkilölle maksetaan palkkio valtion varoista.

Asianomistajalla on oikeus pyytää virallista syyttäjää ajamaan rikokseen perustuvaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta silloin, kun asia on syyttäjän vireille panema. Tämä tarkoittaa sitä, että syyttäjä voi samalla ajaa esimerkiksi asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta rikosasian vastaajaa vastaan. Tämä oikeus asianomistajalla on silloin, kun vaatimuksen ajamisesta ei aiheudu olennaista haittaa eikä vaatimus ole ilmeisen perusteeton. Jos syyttäjä ei ota asiaa ajaakseen, hänen on ilmoitettava siitä asianomistajalle hyvissä ajoin. Pyyntö saatavan ajamisesta tulee esittää esitutkinnassa tai vaihtoehtoisesti suoraan syyttäjälle. Pyynnössä tulee yksilöidä ne seikat, joihin vaatimus perustuu.

Tietyin edellytyksin asianomistajalla on myös oikeus maksuttomaan oikeusapuun. Asianomistajalla on myös oikeus saada tulkkausta sekä olennaiset asiakirjat käännettynä omalle kielelleen. Asianomistajalle tulee ilmoittaa tieto asian käsittelystä, tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta sekä itse tuomiosta. Asianomistajaa tulee myös informoida käytettävissä olevista keinoista asianomistajan terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi. Tietyissä rikoksissa asianomistaja voi myös pyytää, että hänelle ilmoitetaan vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta. Ennen kaikkea asianomistajalla on oikeus saada jo esitutkintavaiheessa tieto omista oikeuksistaan.

Mitä velvollisuuksia asianomistajalla on?

Asianomistaja voidaan kutsua tuomioistuimeen paikalle asian käsittelyyn henkilökohtaisesti, mikäli hänen läsnäolonsa katsotaan asian selvittämisen kannalta tarpeelliseksi. Saapumiskutsu oikeuteen esitetään sakon uhalla. Mikäli oikeuteen tulee mennä paikalle, asianomistajalla on oikeus korvauksiin matkakustannuksista ja ansionmenetyksestä. Ilman kutsua asianomistajan saapuminen oikeuteen on vapaaehtoista.

Syyttäjä saattaa haluta kuulla asianomistajaa henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa. Tällöin asianomistajalla on velvollisuus pysyä totuudessa. Asianomistajaa voidaan haluta kuulla niin esitutkintavaiheessa kuin oikeudenkäynnissäkin. Oli kyse sitten kummasta tahansa, asianomistajan tulee puhua totta.

Yhteenveto

• Asianomistaja on se henkilö, jota on rikoksella loukattu.
• Rikokset voidaan jakaa kahteen pääryhmään: virallisen syytteen alaiset rikokset ja asianomistajarikokset.
• Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa syyttäjä saa nostaa syytteen ilman asianomistajan esittämää syyttämispyyntöä.
• Asianomistajarikoksissa syyttäjän nostaman syytteen edellytyksenä on asianomistajan esittämä syyttämispyyntö.
• Asianomistajalla on toissijainen syyteoikeus, eli tämä saa itse nostaa syytteen rikoksesta vain, jos syyttäjä ei sitä tee.
• Asianomistajan syyteoikeus voi siirtyä myös toiselle henkilölle. 
• Syyttämättäjättämispäätös voidaan tehdä esimerkiksi siksi, jos rikoksesta on liian vähän näyttöä. 
• Asianomistajan on mahdollista saada tuomioistuimen määräämä oikeudenkäyntiavustaja tietyissä tapauksissa. 
• Asianomistaja voidaan kutsua oikeudenkäyntiin henkilökohtaisesti sakon uhalla, mikäli hänen läsnäolonsa koetaan tapauksen selvittämisen kannalta tarpeelliseksi.

Summary in English

• The plaintiff is the person who has been injured by the crime.
• Crimes can be divided into two main groups: crimes subject to official prosecution and crimes by interested parties.
• In crimes subject to official prosecution, the prosecutor may file charges without a prosecution request presented by the plaintiff.
• In case of crimes related to the plaintiff, the prosecutor's indictment requires a request for prosecution presented by the plaintiff.
• The plaintiff has a secondary prosecution right, i.e., they can bring charges for the crime himself only if the prosecutor does not do so.
• The plaintiff's right to prosecute can also be transferred to another person.
• A decision not to prosecute can be made, for example, if there is too little evidence of the crime.
• In certain cases, it is possible for the plaintiff to get a legal assistant appointed by the court depending on the nature of the case.
• The plaintiff can be ordered to attend the trial in person under the threat of a fine if their presence is deemed necessary to resolve the case.

Kysymyksiä ja vastauksia

1. Kuka voi käyttää asianomistajan syyteoikeutta, jos asianomistaja on vajaavaltainen?

Jos vajaavaltaista vastaan tehdään sellainen rikos, josta syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman asianomistajan syyttämispyyntöä, asianomistajan syyteoikeus on vajaavaltaisen edunvalvojalla tai muulla laillisella edustajalla. Jos rikos on kohdistunut alaikäiseen, syyteoikeus on alaikäisen huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla. Jos alaikäinen on täyttänyt 15 vuotta, hän voi käyttää syyteoikeuttaan itsenäisesti. Syyteoikeus on kuitenkin myös yli 15-vuotiaan huoltajalla tai laillisella edustajalla. Vajaavaltaisella on itsellään oikeus tehdä yksin syyttämispyyntö, jos rikos on kohdistunut sellaiseen omaisuuteen, jota hän saa vallita. Sama oikeus vajaavaltaisella on myös silloin, jos rikos koskee oikeustointa, jonka tekemiseen vajaavaltaisella on kelpoisuus. Myös silloin, jos vajaavaltainen henkilö on täyttänyt 18 vuotta ja hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen itse, hänellä on oikeus yksin asianomistajan syyteoikeuteen. Jos vajaavaltaisen huoltaja, holhooja tai muu laillinen edustaja on tehnyt vajaavaltaista vastaan sellaisen rikoksen, jossa syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman asianomistajan syyttämispyyntöä, syyttäjä saa tästä huolimatta nostaa syytteen, vaikkei pyyntöä olisi esitetty.

2. Mitä, jos syyttäjä kieltäytyy ajamasta asianomistajan yksityisoikeudellista saatavaa?

Jos syyttäjä on ilmoittanut, että hän ei asianomistajan pyynnöstä huolimatta aja asianomistajan vaatimusta, asianomistajalle on varattava tilaisuus itse toimittaa tuomioistuimeen vaatimuksensa ja sen perusteet kirjallisena. Jos asianomistaja ei näin tee, vaatimus voidaan jättää tutkimatta kyseisen rikosasian yhteydessä.

3. Voiko asianomistaja kieltäytyä todistamasta?

Joskus voi olla sellainenkin tilanne, ettei rikoksen uhri halua todistaa tekijää vastaan. Todistamisesta on oikeus kieltäytyä sellaisella henkilöllä, joka on asianosaisen lähisukulainen. Lähisukulaisena pidetään seuraavia henkilöitä:

• puoliso
• entinen puoliso
• kihlattu
• sukulainen suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa
• suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevan sukulaisen puoliso tai entinen puoliso
• sisarus
• sisaruksen puoliso

Todistajalla on oikeus kieltäytyä kertomasta sellaista seikkaa tai olla vastaamatta sellaiseen kysymykseen, jos hän vastaamalla saattaisi itsensä tai lähisukulaisensa syytteen vaaraan. Lähtökohtaisesti todistelussa kunnioitetaan vaitiolovelvollisuutta, liike- ja ammattisalaisuuksien suojaa sekä tiedotusvälineiden lähdesuojaa. Tietyissä tilanteissa näistä on kuitenkin mahdollista joustaa.

4. Milloin täytyy nostaa syyte?

Syyteharkinnaksi kutsutaan aikaa, jolloin syyttäjä ratkaisee, nostetaanko epäiltyä vastaan syyte vai ei. Syyte nostetaan kun on todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tukeksi. Syyttäjän päätäessä syytteen nostamisesta hänen on laadittava haastehakemus, jolloin asia siirtyy käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Aiheesta muualla

• Laki oikeydenkäynnistä rikosasioissa (Finlex)
• Rikoksen uhri (Syyttäjälaitos)